Mäntylahen Tuimaepeli

14 vuorokautta täyttävä oripoika sai "lahjaksi" nimensä. Hippokseen ilmestyi kuin tilauksesta Tuiman oma sivu ja samanlainen löytyy myös Sukupostista. Tuittumaiseen mutta huumorilla varustettuun luonteeseensa viitaten varsomisilmoitus nimiehdotuksen kera Hippokseen meni jo 6.6. nimellä Mäntylahen Tuimaepeli. Tämä hyväksyttiin ja kasvattajaa naurattaa. Mielensäpahoittaja oli nimi ehdotuksien ehdoton ykkönen, mutta sehän oli Mäntylahen -etuliitteen kera ihan liian pitkä. Tuimaepeli on juuri niin osuva tälläiselle varsalle.

Tuima kyllä keksii kaiken. Isoveli Maileri keksi vasta puolivuotiaana että vesiämpärin kaato tarhassa on tosi hauska juttu, kun Tuima keksi sen jo 13 vuorokauden ikäisenä. Tänään sitten suosiolla kuskasin vesiämpärille auton renkaan kaveriksi jotta se pysyy pystyssä. 

Kaksi päivää hoideltiin hevosiakin kengityksistä hierontojen ja laserhoidon merkein. Taake sai etusiin alle rollerit jotta etujalat kerkeäis vähän paremmin alta pois kun tuntuu välillä jäävän vähän hitaaksi. Kokeillaan näitä ainakin yksi väli. Kenkäyksen jälkeen ruuna sai nauttia vielä hieronnan ja laserin, joista se nauttii täysin siemauksin. Jumeja oli siellä missä niitä kuvittelin olevan joten eiköhän näistä päästä taas treenin makuun. 

Tuimankin kavioita raspailtiin jo vähän suoremmiksi. Melko suorat jalat kakrulla onkin, mutta pikkusen otettiin sisäkantoja alemmaksi jotta kaviot suoristui. Kiltisti muksu antoi jalkoja hoitaa, ollaanhan me niitä päivittäin jo koetettu nostella. Pienestä se on vitsa väännettävä.

P.S. On muuten bloggaaminen tuntunut ihan eriltä kuin tuossa aiemmin, kiitos siitä lukijoille joita onkin tullut melkein kymmenkunta lisää! Sekä eritoten heille jotka on innostuneet kommentoimaankin, mukavaa kun täällä on vähän eloa! :)

Tyypit matkalla laitumelle

Hetken lämpö

Niin taas tälle iltaa saatiin pieni myrskyn poikanen, tuulee kuin siperiassa ja vettä tulee taas vaihteeksi taivaan täydeltä. Eilispäivä ja tämä päivä on olleet todella kivoja keliltään. Taivas on ollut puolipilvinen ja ilma lämmin. Tuima ja Mira ovat saaneet viettää molemmat päivät ulkosalla. Tuima on ottanut nokosia pitkää pituuttaan ja Mira on hyvän äidin malliin puoli nuokkunut vahtia pitäen. Varsa kävi eilen ekaa kertaa pois omalta tontilta vähän käppäileen ja tänään käytiin sitten oleskelemassa miehen mummolan pihalla. Mira sai siivota portaiden edustalta piiiitkän ja herkullisen heinän ja Tuima sai töhötellä omiansa.

11 Tuimaa Vuorokautta

Olihan varsalla hauskaa! Ekaa kertaa kunnolla sai päästellä tasasella pohjalla, niin lujaa kuin kintuistansa pääsi. Miralla välillä vähän huoletti mutta hyvin jätkä nyt pysyi mamin mukana kuitenkin. Hih, varsa on niin hauska. Se on nyt parina aamuna opetellut hörähtämään mamman kanssa aamu terveiset kun talliin menen. Ihanat pienet kimeät hörinät, niihin ei kyllä kyllästy koskaan.

Eilen Aurora kävi uimassa Taaken kanssa. Ruunahan ei ihan uimaanuimaan asti veteen mennyt, mutta tähän asti pidemmälle kuin aiemmin. Taake on sitä mieltä ollut aina että järveen varmasti hukkuu jos ei jalat yllä maahan. Vaan eiköhän se tälle kesää saada uimaan asti jos vain kelit sen sallii. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa ottaa vene mukaan tähän uittamiseen. Tosin eilinenki suunnitelma oli ensin vain kahlailla, mutta niin ne innostu kulkeen syvemmälle ja taas syvemmälle.

Huomenna ja keskiviikkona olisi tiedossa kengitystä, hierontaa ja laserointia. Niistä ja hepoista sitten niiden jälkeen lisää. 

Tulevan kesän myrskyjä

Muutaman saepäivän tuoman pakollisen karsinassa asumisen jälkeen on mukavaa päästä tarhaan rallittaan. Meillehän tuo kesä myrsky toi mukanaa lumisateet. Lunta oli maassa reilu viitisen senttiä ja sitä tippui tallin katoltakin läjiin jotka eivät ole vieläkään sulaneet pois.

Voi Tuiman riemua kun ulos pääsi. Kyllä sai taas kivet ja kannot kyytiä kun jätkä esitteli juoksukoikkaloikkiansa. Hulvatonta seurata sen rallittelua, hih.

Tuimasta sain eilen myös ensimmäiset EiniinTuimat kuvat. Ehkä elämä ei olekkaan Tuimiksen mielestä niin kamlaa miltä sen ilmeet näyttivät viikko takaperin. Tämä varsa on ihan täynnä omia mielipiteitään, Maileri on tuntunut niin helpolta jotta tuntuu että tässä kaverissa riittää työtä. Ei se mikään paha päinen ole, sillä on vaan oma pää. Ainakin kovempi sellainen kuin veljellään.

 

Ensimmäinen einiinTuima kuva.

Tuima on saanut facebookissa paljon kehuja jo rakenteestaan. Meitä on myös heti alettu houkuttelemaan Sotkamon näyttelyyn syksylle. Uskaltaakohan sitä mennä. Tosin, näyttelyistä puheenollen, Mailerin ensimmäinen kehässä pyörähdys tapahtuu ihan muutaman viikon päästä! Minua ihan pelottaa lähteä näyttely reissulle, en tiedä semmosista yhtään mitään. Hauskaahan se varmasti on. Tiä sitten siitä kuinka kannattavaa on viiä varsa suoraan laitumelta kehään, haha. Sittenpä sen näkee millaiset haukut sieltä saa mukaansa.

Riimussa kävelykin alkaa jo sujua oikein mallikelpoisesti. Mitä nyt talliin meno on ihan kuraa. Paljon kivempaa olis olla vaan pihalla, jottei sisälle tarttis mennä lainkaan. Vaan ymmärtäähän sen, ulkona on kivempaa. Vielä vaan ei ole meillä niin lämmintä että viittisin jättää tammaa ja varsaa yöksi ulos. Tänään on oleskeltu melkein koko päivä ulkona, pari tuntia kävivät päivällä lepäämässä sisällä ja mentiin takasin ulos. Mainio keli ja rantatarha ilman hyttysiä, onko juuri parempaa aikaa olla pihalla?

Tiistai aamuna Oona kävi ratsastelemassa Taakea. Siitähän ei olekkaan kuin kohta vuosi, kun O on ratsastanu Taakea viimeksi. Ihan piikkusen oli homma hakusessa mutta ruuna kulki kuitenkin kivasti. Laukannostotkin sujuivat hyvin ja Oonan mukaan vasen laukka on saanut voimaa hyvin lisää. Mikä on tietenkin oikein positiivinen asia meille! Kyllä se vaan kannattaa, se hiljalleen eteneminen turhan hoppuilun sijaan.

Ens viikolla meille tulee kengittäjä niin saadaan varmaan sitten hevosia hieroskeltuakin samalla reissulla. Taakelle tuo vasen tuntuu taas hankalammalta mutta en ihmettele, kun se sitä jalkaansa varoi suhteellisen pitkään niin varmaan on lihasjumia aiheuttanutkin. Taakekin on saanut nyt lomailla vähän enempi ja saa nauttia laitumesta kengittäjän tuloon asti.

Mie yritin kovasti ottaa videotaki Taakesta ja Oonasta mutta jotenkin kummasti onnistuin ne kamerasta vissiin poistamaan kun en niitä enään kortilta löytänyt. Olisi saanut vähän päivitettyä herran liikettä. Mutta jospa sitä kokeilee hieronnan jälkeen ottaa videota, voi liikkeetki ruunalla olla paremmat. 

Alla olevassa kuvassa Maileri on päivä nokosilla poikien kera. Vuotikkaat nukkuu ja vähän vanhemmat pitävät huolellisesti vahtia pojista.

Maileri ja pojat. Kuva: Päivi V.

Aijoo, mikä tärkeintä tällä hetkellä! Me on vihdoin päästy kentän rakentamisen makuun! Puut on kaatunu, kivet ja kannot lähteneet. Ojat on kaivettu ja nyt odotetaan pohjan kuivahtamista jotta päästään maan ajoon! Ihan huippua, kyllä sitä on kauan odotettukin! Ja nyt viimein se alkaa jo näyttää joltain. Uusia kuvia sitten seuraavaan postaukseen tämän hetkisestä tilanteesta.