Rilluttelija

 Maileri 2v. Kuten kuvista näkyy vastaus seuraavaan kysymykseen on Kyllä. Poni kakara on klipattu. Vastoin kaikenmaailman sääntöjä kakara on puoli naku. Tähän on ihan syynsä. Pihattolainen on siirtynyt öiksi talliin isomman kaveriksi jotta kenenkään ei tarvitsisi olla yksinään. Mailerin hillitön turkki ja yöt sisällä ei ollut parhain yhtälö. Joka aamu löyty tallista hikinen poni ja tyytyväinen puolinaku hevonen. 

Puolinaku poni on ollut tallissa paljon tyytyväisempi ja ulkoilu tapahtuu loimen kera, tottakai. Paleltua ei kenenkään anneta. Klippaus on siis käytännön syistä ja ponin elämää se tuntui helpottavan. Ainakin tarhassa ja kentällä irti rillutellessa on askel kummasti keveämpi ja jaksaminen parempi kun ei tukehdu karvoihinsa. 

Wruuum, nousee jalka. Mailerin mieluisin askellaji on edelleen ravi jos se saa itse valita. Meitähän se ei haittaa lainkaan, hih. Kakara on alkanut saamaan massaakin yllensä ja on kivassa kunnossa, ainakin omaan silmään. Hillitön heinämaha on saanut kyytiä kun poni on päässyt enemmän lenkeille kulkemaan isompien mukaan irti tai narun päässä. Sekä painikavereita löytyy nyt Puten lisäksi tarhasta kaksi muutakin. Lämpösetkin jaksaa hetken verran leikkiä poni kakaran kanssa.

Korkeutta löytyy tällä hetkellä edestä 100cm ja takana on pysynyt 102cm. Luulen että korkeutta ei enään tule lisää sillä massaa on alkanut tulemaan ja poni alkaa muistuttaan hetki hetkeltä enemmän Ponia. Ei ole enään niin rimpulan näkönen kamu.

Luonnekin on pysynyt yhtä mukavana vaikka vauhtia ja virtaa on tullut paljon lisää siitä mitä oli syksyllä. Tarhassa poni vain söi ja söi eikä juuri ylimääräisiä liikkunut. Tammikuun aikana se on innostunut enemmän vain liikkumaan ja painimaan toisten kanssa, sekä itse hakee kavereita painimaan tarhassa mikä on ollut oikein hienoa nähdä.

Hiljalleen varsa kasvaa ja kehittyy. :)

Parempaan päin

Maileri esittelee uusia takkeja. Ponilla tuli juoksuttaessa hiki joten pikkupakkasella takkia niskaan jotta kuivuu. Maileri on nyt pysyny lihomatta vaikka isojen poikien kanssa tarhaakin kaikki yhdessä. Väliaita on aukastu joten pojilla on kaksi pihattoa käytössään, voivat majottua missä tykkäävät jos sisälle haluavat mennä.

Kauan odotettu tiistai oli ja meni ja Laura kävi läpiratsastaan Taaken ja Puten sekä huuteli mulle hetken aikaa kun ratsastin Taakella. Kyllä oli niin tarpeen nämä huudot sekä osaavamman ratsastus. Olin saanu Taakea ratsastettua vähän vempulaksi jonka Laura sai onneksi hyvin korjailtua hetken ratsastamisen jälkeen.

Itse sitä taas huomasi kuinka pitäis muistaa käyttää kenttäillessä myös ne ulkoavut eikä vaan aina huutaa toisille niistä. Hohho, mutta helpompihan se on aina huuella, meeppä tekemään itekki ja huutele vasta sitten, eikö vaan. Siltä minusta ainaki tuntu.

Taaken kanssa nyt vaan paljon taivutteluja ja kiemurauria, ympyröitä ja siirtymisiä. Niitä kun jaksaa ratsastaa kunnolla saa aika kivan hevosen alle. Tänään tytöt pääsi ratsastaan Taakella ja Putella. Aurora ratsasti ensin Puttea hetken ja Veera Taakella. Puten ensimmäisten laukkojen jälkeen vaihettiin ratsastajat toisinpäin jotta Aurora sai osaavampana ratsastaa Taakellekin siirtymä työskentelyt sekä laukannostot. Veera sai ottaa laukat Puten kanssa kun se on helpompi ratsastettava eri ratsastajille. Voi että mie olen tyytyväinen nyt kun Putte liikkuu puhtaasti ja ilosemmin kuin aiemmin. Tiistaina ei ollut tietoakaan ontumisista ja laukatkin nousivat käynnistä, jopa kipeään suuntaan. Joka ei siis enään ole kipeä. 

Paljon vähemmän oli havaittavissa hännän viuhtomista ja ruunaa ei tarvinnut pungertaa liikkumaan koko ajan vaan se liikkuu omasta halustaan nyt paljon paremmin ja vähemmällä käskemisellä. Ehkä siitä tulee vielä hevonen, mukava opetushevonen.

Auroran ja Taakenkin yhteistyö vaan paranee kerta kerralta. Välillä on ollut paljon reenipaussia ja on tuntunut ettei hommat oikein toimi pitkän tauon jälkeen mutta niin ne vaan kuitenkin edistyy.

Puten klinikkareissu

 Viime tiistaina pakkailin puolilta päivin ruunaa autoon ja suunnattiin kohti Mäntyvaaran klinikkaa Rovaniemelle. Suunniteltu 'ontumatutkimus' ja etupään kuvautus oli edessä. Tämä siis sen takia kun oej on ollut ostaessa jo huono ja tiedostin että sieltä jotain vikaa löytyy. Puten syksyhän meni muutenkin kengitystä korjatessa kenkiä polkiessa ja sairastellessa paiseita ja ruhjeita yms kaikkea mahollista. Nyt kun kengät oli pysyneet jalassa (kopkopko) jo kokonaisen kengitysvälin eikä mitään uusia ruhjeita oltu saatu aikaiseksi tarhassa ollessa ja ruunan pirteys ja leikkisyys Mailerin kanssa on vain kasvanut päätin että nyt on aika käydä mutka klinikalla. (Alla olevat kuvat on otettu ennen klinikka päivää).

Klinikalle kun päästiin otettiin ruuna autosta ja suunnattiin sisälle, hetki poristiin ja käytiin hevonen läpi ja mentiin ulos juoksuttamaan. Ensin mentiin vaan tavallisesti suoraan käynnissä ja ravissa jonka jälkeen otettiin taivutukset ja juoksut suoralla. Oej ragoi taivutukseen 1/5. Mikä oli tiedossa. Ennen kuin lähdettiin sisälle juoksutettiin ruuna myös liinassa jotta liikkeet näki laajemmin siltäkin saralta.

Putte rauhoitettiin ja könyttiin kuvaus paikalle. Kuvat onnistui kerrasta ja se vaivakin sieltä löytyi. Tosin kerrankin ell kutsui iloisesti ; "Tulehan katsomaan kuvat, tämä onkin paljon parempi mitä pelkäsin!"

Mietin hetken uskallanko siltikään mennä katsomaan, jos se olikin vaan huono vitsi. Vaan ei, vej oli puhdas kuten oletettiin ja oej löytyi vika, tosin paljon pienempi mitä oletettiin. Oej:n kavionivel oli etuosastaan täyttynyt ja turvoksissa, minkä näkee kuvistakin ja sieltä osattiin syytä hakea. Mutta syyn aiheuttaja olikin hyvin lievä alkava nivelrikko, eikä "pahempaa" mitä odotettiin olevan.

Kavioniveleen piikitettiin kortisoni ja hyalorun. Klinikka päivä karsinassa jonka jälkeen tarhaan, 3 päivää kääre jalassa jonka saa sitten ottaa pois. Kääreen kun aukasin oli nivel yhtä "sula" kuin toinenkin. Tuntuu hurjalta että pitkään turvoksissa ollut olikin yhtäkkiä ihan sula ja hyvän tuntoinen.

Ell oli sitä mieltä että Putesta tulee vielä kaiken kestävä hevonen, suositteli piikitystä kuukauden päähän uudelleen. Huomenna saadaan kenttäillä ensimmäisen kerran. Olen aivan touhussa täällä kun sain Lauran puhuttua tulemaan jotta se saisi kaivella Puten parhaita paloja ja osaa kertoa miltä se nyt tuntuu kun se oikein kulkee, selkään. Sekä läpiratsastaa Taaken ja sen jälkeen huutaa mulle. Ah kuinka olen kaivannutkaan niitä huutoja. Toivottavasti huominen menee kuten olen täällä suunnitellu.

Nyt pietään peukkuja että tämä hölmöläis ruuna pysyy kasassa :)