Syksyn ensimmäinen valmennus

Minun lemppari vuoden aika on saavuttanut meidät jälleen. Ainoa minkä näistä voi jättää pois on vesisateet, muuten tykkään syksystä kun luonto alkaa muuttaan väriään, aurinko laskee iltaisin ja pimeys hiipii koko ajan aiemmin. Kynttilät on kaiveltu kaapeista ja sitä rataa.

Meillä oli lauantaina pitkästä aikaa valmennus. Meillä kävi uusi valmentaja jonka pohjoseen tulosta Laura vinkkasi ja niin me saatiin uusia ajatuksia jälleen vähän joka saralla. Päivän ohjelmistoon kuului lämpösten läpiratsastus joka sitten vaihtuikin vain Taaken läpiratsastukseen kun Pave otti hiukan takapakkia ja se päädyttiin juoksuttamaan uusin neuvoin läpi. Simppa pääsi Auroran kanssa tunnille jota ennen kuitenkin pyysin valmentajan käymään myös Simpan selässä jotta saan sillekin jotain vinkkeliä ja tietoon jos meilä on jotain ongelmia jossain mitä en itse ole ehkä hoksannut tässä lyhyessä ajassa.

Taake ei ollutkaan niin kamala mitä ajattelin sen mahdollisesti olevan ammattilaisen mielestä, ruuna olikin oikein mukava, ainoastaan tarvii vain paljon jalalla ratsastaa enemmän mikä oli tiedossa. Se on hyvin paljon minun oma ongelma kun yksin ratsastelen. Paljon tulee hetkiä kun tuntuu ettei me kentällä osata yhtään mitään kunnes tajuan että 'noniin, kannattas varmaan käyttää näitä omia jalkoja niin saattaisi homma toimiakin'. Ja niinhän se toimii kun itse muistaa ja älyää käyttää omia apuja eikä odota vaan hevosen tekevän itsestään.

Vähän Taake oli vasemmalle alkuun vino mutta se suoristui kun vaan ratsasti oikein. Videoita en ikävä kyllä älynnyt taas ottaa mutta muutamat kuvat on. Taake väläytteli itsestään jälleen hienoja puolia tuollaiseksi rakenne hirviöksi, se kyllä kykenee itsensä kantamaan oikein. Kuvaaminenkin jäi osaksi vähiin kun yritin keskittyä siihen mitä valmentaja hevosesta sanoi aina välillä selästä. Tästä on nyt hyvä jatkaa Taakenkin kanssa. En ole vain kuvitellut että kyllä se pystyy, vaan se pystyy oikeasti. Hiljalleen jatketaan reenejä, jes!

Simppa oli valkun sanoin oikein mukava ratsastaa, ihanan kiltti ja todella yritteliäs. Voimaa lisää niin siitäkin tulee oikein hyvä. Aurora meni sitten tunnilla ja valmentajan toiveesta hain tallista gramaanit käyttöön. Tunnilla keskityttiin paljon siihen että hevonen liikkuu reippaasti, ratsastajan istuntaan sekä ratsastusradan teihin. Ei haittaa vaikka tahti katoaa hetkeksi tai pää nousee ylös kunhan hevonen menee sinne kulmaan jos sinne kulmaan oltiin menossa jne. Tahti rikot yms korjaantuvat kyllä, periksi ei anneta hevoselle niiden reittien suhteen kuitenkaan. Valmennusta oli ilo katsella ja tytöissä tuntui heti olevan eri asennetta. Näillä opeilla koitetaan taas jatkaa keskenään seuraavaan valmennukseen asti. Ikävä kyllä me ei kovin usein tätä valmentajaa meille asti saada mutta eiköhän Sussu, Laura ja Oona käy meille edelleen huutelemassa ettei varsin ruostuta täällä.

Bubi oli myös tunnilla ja tälle ponille saatiin ihan uusia ulottuvuuksia perusratsastuksen suhteen. Luulen ponin omistajan olevan yhtä iloinen, jos ei iloisempi kuin mie, näistä neuvoista ja avuista tämän suhteen. Kuinka poni rauhoittui silmissä ja kulki oikeasti tosi hienosti jo pitempää pätkää kuin aikoihin olen nähnyt sen kulkevan. Kyllä tullee hieno poni!

Liian vähän aikaa

Taas on kerinnyt vierähtää tovi jos toinenkin edellisestä postauksesta. En käsitä millään mihin tämä aika oikein juoksee. Tuntuu että vuorokaudessa ei tunnit riitä vaikka loppujen lopuksi päivissä ei mitään hirveän erikoista edes ole. Kuitenkin työt vie oman aikansa ja on tässä ollut vähän siellä ja täällä kulkemista. Hevosiakin on joutunut ajeluttamaan edes takas laitumen ja kodin välillä sekä kiropraktikollakin ollaan vierailtu jokaisen hevosen kanssa.

Nyt on kuitenkin kesälomat loppuneet ja laitumilta on palailtu kotiin. Vasta ken kengitelty ja kiro on tosiaan hoitanut Taaken kuntoon, Paven kahdesti sekä Simppa on myös käyty läpi. Voidaan siis hyvillä mielin alotella normaali arki ja treenit hevosten kanssa. Myös poneille kuuluu hyvää, Maileri on kasvanut kohisten ja muistuttaa nykysin enemmän ponia kuin rimpula kakaraa. Orin asenne on pysynyt kohdillaan ja pikku herran kanssa on mukava touhuilla kun se ei pöljäile. Mira voi edelleen tiineesti sekä Tuimaepeli on meillä vielä. Epelille on suunnitelmissa ruunaus ja siitä paraneminen ennen kotiin lähtöä. Fiksu pieni mies se on, jokseenkin kuriton oli tänne tullessa mutta sekin asia on taas kohdillaan.

Enköhän mie bloginkin saa pikku hiljaa ajan tasalle, ainakin yritys on kova. Ulkoasu ei ole nyt mikään ihanteellinen ja sen yritän saada muutettua lähipäivinä paremmaksi, mutta saa nyt hetken kelvata tämmöisenä.

Parempia treenipäivityksiä tulossa, josko jo huomenna kerkeäisin paremmin näpytellä. Jokunen kuva hevosista kuitenkin tähän.

Nyt saa jännätä!

Eilen meillä kävi eläinlääkäri raspaileen mamman hampaat ja samalla ultrattiin 62vrk tiineys epänormaalisti normaaleista ultraus ajoista vaihtaen. Halusin vain itselle näin 'varmuuden' tamman tiineydestä. Tiinehän se on kuten arvata saattoi pois jääneistä kiimoista. Iiks miten jännää taas! Masussa kölliskeli kovin vilkkaan oloinen muksu. Mira on siis kantavana oriista Bluemull Maybe 227SH.

Kuva Tanja Romo

Nyt kun saisi jännätä ja veikkailla mahdollista sukupuolta sekä väriä niin pessimistihän ei pety jos jatkaa vaan varmalla asenteella että kolmas musta orivarsa meille sieltä tulee, eikö vaan? Mistään muusta sitä ei uskalla edes haaveilla. Toivotaan että kaikki menee loppuun asti hyvin, onhan tässä vielä riskiaikaakin jäljellä.

 

Trailerin kanssa reissussa

Viime viikonloppuna käytiin reissailemassa eteläsuomen maa perällä traile perässä. Voin kertoa että reilu 1600km viikonlopun aikana kärryn kanssa ei ollut mikään unelma reissu. Pitkä ja puuduttava istua mutta silti kovin mukava.

Perjantaina puolilta päivin lämpöset ruunat kävivät kiropraktikolla vihdoin ja viimein ruotsissa Haaparannalla. Taakesta löytyi ne lukot mitä siitä oltiin huomattukin ja Pavella oli samat sekä vähän enemmänkin. Taakelle riittää tämä kerta vuoteen kirokäynti kuten tähänkin asti on ollut (paitsi tämä pitkä väli mikä oli selvästi liikaa ja tiedossakin, melkein kaksi vuotta). Pave käytetään uudelleen reilun kuukauden päästä ja luulen että meidän uutukainen Simppa lähtee käymään siellä myös, kun ei siitäkään hoidosta haittaa ole, päin vastoin.

Kiron jälkeen hevoset pääsi laitumelle viettämään vapaata ja me kotona siivoiltiin traikku ja pakattiin se uudelleen. Illalla pakkailtiin Putte autoon ja lähdettiin yötä vasten ajamaan kohti Orimattilaa. Matka meni hyvin ja Putte matkusti pitkän matkan hienosti. Kahvi ja vessapausseilla tarjoiltiin ruunalle melassivettä jotta sai juodakseen. Pelkkä vesihän ei tietenkään kelvannut. Possukkaa odotteli iso pihattotalli uusine kavereineen. Se ystävystyi heti eestinhevos ruunan sekä tinkeri ruunan kanssa. Pojilla tuntui natsaavan heti yksiin. Uskon että Putte on nyt sellaisessa kodissa minne se kuuluu. Paljon maastoilua ja vaelluksia, jonkin verran kenttäilyä sekä tärkeintä, ihminen kenen kanssa sen kemiat kohtaa ja se saa olla The Hevonen.

Orimattilasta me sitten suunnattiin kohti Luusniemeä, hakemaan mammatamma kotiin. Mira, meidän persoonallinen tammuska käytiin katsastamassa lauantai iltana ja mentiin oriin omistajan mökille yöpymään. Sunnuntai aamuna tamma pakkailtiin autoon ja volvon keula käännettiin kohti lapinlääniä. Laukaassa oli viimein pysähdys tiedossa ja Mira sai matkaseurakseen suomenhevosruuna Simon. Simppaa ja toista hevosta käytiin koeratsastamassa kesäkuun puolen välin tienoilla ja pähkäilyjen jälkeen päädyttiin ostamaan tämä ruuna. Kaikilla synkkasi kivasti ja ruuna vaikutti heti ilmoituksessa jo meille sopivalta kaverilta kaikkeen käyttöön. Ensimmäisen yön se vietti Miran kanssa pihatossa jonka jälkeen vietiin maanantaina lämpösten tykö laitumelle ja se passasi jätkien porukkaan hyvin. Nyt on kovin kiireinen viikko töissä joten heppaset saavat vietellä kesälomaa vielä ensi viikkoon jonka jälkeen alotellaan hommia taas pikkuhiljaa.

Ainiin! Täytyyhän tämäkin muistin aikana kertoa. Vuotias oripoika Tuimaepeli on tullut meille kesäksi touhuilemaan Mailerin kanssa. Se pieni karvainen mammuttiponi varsa joka meiltä lähti joulukuussa on muuttunut söpöksi ponivarsaksi jolla on äitinsä pää edelleen. Muutenkin muistuttaa Miraa kovasti vieläkin, myös tuittumaiselta luonteeltaan.

Maileri ja Epeli

Pikkuveli ja isoveli

Tuimaepeli