Mammutti ponit ja kumppanit

Mahdottoman mammuttikarvan omaavat ponskit liikkuivat viikonloppuna. Auroran kanssa käytettiin Mailerilla valjaita selässä pitkästä aikaa ja varsa pääsi käymään kentällä ohjasajon merkeissä. Varsa muisti hommat selvästi ja toimi omistajansa ohjastamana oikein kivasti. Tämä oli laitumelta tulon jälkeen toinen kerta kun Mailerilla oli valjaat päällä. Ei niin kovin useasti mutta välillä vähän muutakin kuin vaan narun päästä lenkkeilyä. Vaihtelu virkistää myös varsan mieltä.

Mailerin hölkkäillessä kentällä rinkiä pyöri Putte pikku Lauran ratsastamana myös kentällä kaikissa askellajeissa. Putesta on kuoriutunut kiva peli joka tuntuu herkistyvän hetki hetkeltä kuitenkin vaikka sitä jo hieman epäilin. Omaa satulaa sille metsästellään kun nyt on vain Taaken satula käytettävissä. Putte liikkuu puhtaasti ja nykysin jo suhteellisen mielellään kentälläkin. Kaikki se ilkeily mitä ruuna harrasti ratsastuskoululla varustaessa on jäänyt sille tielle. Meillä olon aikana ei ole kertaakaan yrittänyt purra ihmisiä, tai tehdä muutakaan tyhmää. Hevosen ilme on koko ajan ystävällinen kaikkia kohtaan.

Taakekin alkaa muistuttaa kovaa vauhtia mammuttia. Tuimalle se ei silti vedä vertoja. Varsalla on ihan hillitön karva joka tuotti sunnuntaina käynneelle tunnistajalle hieman tuskaa, hih!

Karvoja leikeltiin kaulalta kahdesta paikkaa. Toiseen tuikattiin mikrosiru ja toisesta otettiin verinäyte Hippokseen dna tutkimuksiin. Tuima käyttäyty tosi hyvin eikä temppuillu käytävällä mihinkään suuntaan. Tässä jokunen kuva vielä varsan rallatuksista lauantai päivältä.

Nyt sitten odotellaan pojan passi kotiin jonka jälkeen se on valmis matkaamaan uuteen kotiinsa katsomaan uusia omia ihmisiä ja kaviokkaita kavereita.

Lunta odotellessa

Facebookin etuseinä täyttyy etelä-suomen ystävien päivityksistä kun siellä satelee lunta. Valkeaa höttöä odoteltaisiin tännekin kovasti. Nämä kuvat ovat viime viikon pakkasaamulta, meillä ei ole satanut lunta vielä. Sitä odotellessa!

Lunta odotellessa on maastoiltu ja painatettu kaverin kanssa painien kentällä. Naapurin Bubi poni  on kovin leikkisä kaveri ja meillä Putte on sellainen joten näistä tuli aivan näppärä leikki parisko. Maileri on niin laiska 1,5v että se ei juuri leiki. Mutta B ja P pitivät Mailerin edestäkin hauskaa keskenään.

Tuimaa on käyty myös katsomassa ja varsuli muuttaa vieroitusajan jälkeen uuteen kotiin. Pohjosen poika pysyttelee pohjoisessa ja se nähdään tulevaisuudessa luultavasti radoilla. Ainakaan se ei ollut pois suljettu vaihtoehto. Uudesta kodista löytyy ihania uusia ihmisiä, heppakavereita unohtamatta.

Tässäpä muutama riekkumiskuva leikkisistä kavereista.

Putte näytti välillä hassujen loikkiensa kera että se kaatuu nenälleen, mutta pysyi se kuitenkin pystyssä koko ajan. Kuvat ovat niin edustavia että... On se hassu ruuna kyllä.

 En haluaisi olla yllä olevissa kuvissa kyydissä. Tuoltahan lentäis kun leppäkeihäs alas. Ei se onneksi tämmösiä temppuja ole selästä näyttänytkään. Kentällä vain välillä laukannostoissa on ollut pientä takapään heittoa, mutta ei mitään näihin verratuna, hih!

Kamuset. Pieni hiki saatiin riekkumalla pintaan, kerrankin sai hiekkakylvyn ottaa kaiken tämän jälkeen. Kuinka ihanata.

Valmennuspäivä

Sunnuntaina meillä oli valmennuspäivä. Sussu tuli pitkästä aikaa "huutamaan" meille. Viimeksi kävi viime keväänä ja kesällä on pitänyt käydä mutta meillä ei ole ollut kenttää tai hevoset on olleet epäpuhtaita syystä tai toisesta. Nyt kuitenkin on kenttä ja hevosetkin (kopkopkop) toistaiseksi kunnossa.

Aamupäivä alotettiin Paavon ratsastuksella. Omistajan Iida ja Maija tulit laittamaan Paavoa kuntoon ja Sussu kiipesi kyydille. Pavea työstettiin vain käynnissä jotta se kuuntelisi paremmin pohkeen ja ymmärtäisi sen, sekä pysyisi kuolaintuntumalla oikein eikä pyrkisi sen alle. 

Pave on nopea oppinen poika, herkkä ja kuuliainen. Perso kehuille ja mikä parasta kun ratsastajalla oli vielä porkkanan palojakin taskussa jotta homma olisi mielekkäämpää ja oikeista asioista palkitsevampaa, tottakai. 

Paven jälkeen satuloitiin Taake jolle kokeiltiin ensimmäistä kertaa kankisuitsitusta. Olin vähän epäileväinen kuinka ruuna työskentelee kankien kanssa mutta eihän siinä mitään ollut. Taake käyttäytyi kuin olisi kanget aina olleet suussa. Kankiohjahan on kuten kuvasta näkyy, hyvinkin löysä, jota se oli koko ajan. Välillä sieltä pikkusen herkisteltiin sen kautta.

Avoja reenailtiin käynnissä ja ravissa. Ravissa vasempaan kierrokseen alkoi tulla jo hienoa pätkää tahdikkaana kun taas oikeaan kierrokseen se oli paljon hankalampaa. Laukatkin nostettiin joka on taas vasempaan paljon hankalampi kuin oikeaan. Tämä laukka asia minun pitäisi nyt vaan ottaa työn alle ja alkaa käymään sitä ruunan kanssa liinassa läpi. Ravityöskentely alkaa olla sen verta hyvällä mallilla että laukkaa voisi alkaa työstämään jo hyvin myös.

Sussun ratsastuksen jälkeen oli Auroran vuoro kiivetä Taaken selkään ottamaan uusia oppeja vastaan. Sussu neuvoi Auroralle kuinka Taaken saa 'nostettua' ylös kun se valuu kuolaintuntuman taakse. Mikä oli hyvä että pikku neiti hoksasi asian myös. Parhainta taisi olla kun kehuja sai ja kehotettiin raviohjelmaa lähteä kokeilemaan kisoihin jo.

 Ensinnä yhdellä ohjalla ja sitten hahmoteltiin kuinka kankiohjaa pidellään. Hetki ratsastelua kahden ohjan kera ravityöskentelyä ja laukan nostot molempiin suuntiin. Loppuravit ja hevoselle kiitos.

Taaken kanssa ollaan edistytty kivasti viime kevääseen verraten vaikka kesäkin on menty kentättä. Kaunis muoto pysyy yllä hyvin ja ravin tahti ei rikkoonnu enään käännöksissä ja volteilla vaan paketti pysyy kasassa. Tästä on hyvä jatkaa ja alkaa suunnitella sitä laukan työstämistä.

Taaken jälkeen Sussu sai kiivetä Puten kyytiin. Aluksi ruuna oli jälleen tosi tahmea mutta pikku hiljaa se sieltä alkoi työskennellä. Putte pitäisi saada motivoitua uudelleen liikkumaan ihan vaan liikkumisen ilosta, eikä pakotettuna. Ratsastuskoulu uralta se on niin turta kyljistään ja 'turta' myös suustaan että aletaan nyt ensi töiksi kokeilemaan joskos ruunan saisi suustansa haettua kevyemmäksi.

Tässä on vähän vaihtokauppa diilejä poristu, josko Putte lähtisi Sussulle herkisteltäväksi hetkeksi ja valkun oma pv ruuna tulisi meille maastoilu kuurille. Täältä blogistakin tuttu iso ruuna Jönssi, postauksia löytyy parin vuoden takaa.

Puten ratsastuksen jälkeen kentälle pyrähti naapurin ponit issikka ori Forkku ja saksalainen ratsuponi Bubi. Tytöt reenasi ponien kanssa väistöjä käynnissä ja ravissa. Laukka työskentelyssä haettiin poneille pääty-ympyröille hitaampaa laukkaa ja pitkillä suorilla lisättiin.

Jopa Forkku lisäili tosi kivasti. Bubi on parantunut ratsuna koko ajan. Laura on tehnyt hirveästi sen kanssa töitä ja kiropraktikolla käynnin jälkeen poni on muuttunut täysin. Maaliskuussa se vielä paisko ratsastaa alas mennen tullen ja oli ihan kamala. Nyt se kulkee tosi kivasti, lähtötilanteeseen nähden. Hienoja ratsukoita.

Näillä eväillä jaksetaan taas porskuttaa eteenpäin ja yritetään viedä hevosia ja poneja eteenpäin. Sekä tietenkin jokainen ratsastaja yrittää aina vähän enemmän, hih!