Helpotus

Tänään lähdettiin aamulla ennen 9 ajahmaan Ouhluun klinikkaa kohti.
Matka oli aika hiljanen, isän kans kun matkusti jonka kans ei olla puhuttu juuri mitään pariin kolmeen vuoteen niin sen voi  kuvitella kuinka "juttua riitti". Mulla muutekki huono olla ja sitten kun ei osata keskustella, niin ei osata...
Ihme että lähti ajamaan ylipäätään, mutta hyvä vain.

Klinikalla oltiin puoli 12 jälkeen, eli hyvissä ajoin. Ensimmäisenä painelin toimistoon kysymään Antin tilaa ja pääseekö sitä jo katsomaan. Pääsihän sitä, eläinlääkärikin totesi heti minut nähdessään että "yllättävän hyvin on ruuna toipunut, moni tuon ikäinen olisi vielä tässä tilanteessa paljon huonommassa jamassa". Eli sain huokaista helpotuksesta, pahin olisi siis ohi ja kuulostaisi että Antti pääsee kotiin.

Menin katsomaan Anttia talliin, siellä se vielä väsyneen näköinen kunnes puhuin sille ovelta. Ressukka nosti päätä ja pienesti hörähti, menin karsinaan rapsuttamaan sitä ja kättä nuuskiessa se sitten myös nuoli sitä. Oli vissiin ikävä ollut? Ainakin sen niin haluaa ite ajatella, hihi =D Voihan se olla ihan jotain muutaki vain... :D

Hoitaja tuli siihen sitten niin vietiin ruuna klinikan puolelle. Ell katto pojan suun vielä ja raspasi pari hassua pientä piikkiä. Aaltoileva purenta sillä on, hitusen, mikä tiedettiin jo viime huhtikuun raspauksien jäljiltä. Eli ei mitään uutta. Hampaat hyvässä kunnossa noin muuten.

Raspauksen jälkeen sain jo loimittaa äijän ja pakata autoon, sen jälkeen kävin hoitamassa lasku hommat yms. tarpeellisten hoito-ohjeiden ja lääkkeiden saannin.
Kyllä saapi työtön alkaa töitä ettimään jotta saa laskun maksettua, huijakkaa. Eiköhän tämä tästä vielä suttaannu joka tapauksessa :)

Paras joululahja kun sain pojan kotiin <3
Kotitallissa äijä olikin jo kuin aina ennen, melassiaki meni heti koko saavillinen.
Onneksi se ottaa kiltisti lääkkeensäkin, niin ei niistäkään tartte huolehtia sen suuremmin että syökö vai eikö.

Viikon päästä mennään sitten kontrolli käynnille 28.12.

Terävänä heti kotona :)

 

 

 

Lääkityksistä sen verran että meillä on nyt kolmet lääkettä suun kautta annettavaksi ja yksi pistetään lihakseen suoraan. Ja niinkuin mie inhoan kotipiikityksiä yli kaiken, mutta ei se auta. Lämpöä seurataan kontrolliin asti, oli keuhkokuume onneksi kuitenkin laskenut hyvin nopeasti.
Heinää saa syödä ensimmäisen kerran sunnuntaina, siihen asti mennään greenline mössöillä, yök plää sanoo Anttiki.

Näillä mennään siis viikon verran :)

Ratsuilin tänään sitten iltasella tuossa Nooran Aime ponin ensimmäistä kertaa. Voi mikä ponski, ois aivan mulle tehty =D Huippu tyyppi, ehkäpä kiikun sen selkään useamminkin! :)