Motivaation paluu

Paavo ja Maija. 

Syksy on minun lemppari vuoden aika. Jotenki tuntuu että sitä alkaa taas elämään ihan erilailla ja mielikin piristyy kun kelit alkaa viileneen. En malta taas odotella parhainta ruska aikaa. Ainoa tympeä asia on tietenkin vesisateet, mutta jos niitä ei ntt lasketa lainkaan mukaan niin syksy on parasta.

Vuokraajatki on päässeet nyt säännöllisemmin käymään ja Taake on ryhdistäytynyt työntekoon hienosti laidun loman jälkeen. Kenttäilyn ohessa olen nyt päässyt lisäämään sille kärryilyäkin kun rengas on viimein saatu uusittua. Eilenkin valjastin ruunan kärryjen eteen ja vitsi sillä oli hauskaa. Oikein paino alussa remmillekin kun tuntui olevan töppöset keveänä.

Annoin sen sitten ihan luvan kanssa ottaa niin reipasta kuin itse halusi mennä. Kyllä mulla nauratti ko timeria kattoin ja vanha höpö, pullero harrastepolle tikitti 1.24 mettässä. Haha, mutta entisenä laukkurina ei tarjoillu laukkaa kuitenkaan ollenkaa vaikka vauhtia oli. Muutama poroki onnistu säikäyttään kun ne ykskaks seiso keskellä tietä. Loikkivat kuitenkin metsään missä juoksivat 'rinnalla' hetken aikaa. Yksi pieni jänöki juoksi ojassa hetkeä myöhemmin.

Simpasta ei olekaan nyt uusia kuvia. Senki ratsastin lauantaina pitkästä aikaa ite kentällä. Aika naurettavaa etten osaa omaa hevosta ratsastaa. Pitäs varmaan alkaa itellä kulkea sen kans valmennuksissa että sais jotain tatsia. Olen liian tottunut menemään vain Taakella kenttäilyt ja Simpe tuntuu niin ponilta siihen verrattuna lyhyen kaulansa kanssa. Ehkäpä käytän tämän motivaation nyt hyväkseni ja kenttäilen ja haen sen kans säveltä metsän sijaan kentällä.

Vaikka, köpöttely hevoseksihan se mulle tuli ja Auroralle paremmaksi ratsuksi, hihi.

Muileri Maileri on käynyt hiitillä kerran viikkoon ja muuten höntsänny rennommin kotona. Sunnuntaina olisi startti Torniossa, mikäli ei karsita, tuskin. Tänään tulee listat. Kovahko sarja taas pojalle mutta ei vain sopivia tunnu olevan jyväskylän tällä puolella. Kaikki on vähän ylisarjoja mutta saapipa niistäkin rutiinia. Kunhan vaan ravaa puhtaan juoksun niin olen tyytyväinen.

Eilisen hiitille tehtiin pieniä varuste muutoksia ja se tuntuikin sopivan pikku orhille oikeinkin hyvin. Lämpän ylimääräset hyppykoikkaloikat jäi pois. Vähän sillä tahtoo nyt olla pöljäily virtaa, mutta olishan se nyt kumma jos 3v kakara pössyttelis aina kuin 10 vuotiaat konkarit tasasesti.

Aurora kävelyttämässä, taustalla isä Jokimäen Banaani ja sen Tallikaveri.