Kesä ehkä tulee vielä meillekin

Pahoittelut pitkästä päivitys välistä! En taas ymmärrä mihin tämä aika oikein juoksee. Kesäkuun puoliväli on jo ylitetty, hevoset seisoo edelleen kotona. Laitumia voi pikkuhiljaa alkaa haaveilemaan mutta ei niihin vielä asiaa ole. Huonosti on mitään vielä kasvanu. Kesä on kyllä myöhässä. Mutta on täällä ollut lämmintäkin jo hetken aikaa. Niin lämmintä että järvessäkin on tarjennut uimaan.

Kesäkuun alkupuolella käytiin katselemassa meidän pieniä maastorisuesteitäkin. Taake ja Bubi lähti kokeilemaan niiden ylitystä. Taaken mielestä esteet oli niin matalat (en jaksanu kuumana päivänä roudata hirveästi tavaraa) ettei niien yli tarvi ees hypätä. Bubi taas vallan innostu esteistä metsässä.

Kenttä ei ollut talven jäljiltä niin hyvä kuin odotettiin sen olevan. Hieman on jouduttu tekemään muutoksia ja edelleen se on vähän huonohko mutta kyllä siinä ratsastaa, esteitä ei hetkeen vielä hypätä mutta sileää voi mennä. Meidän hevoskalustossakin tapahtuu hieman muutoksia lähiaikoina.

Putte possukka on myyty ja se muuttaa kuun vaihteessa eteläsuomeen. Tämä on asia jota olen pähkäillyt kauan aikaa. Putte on omalla tavallaan vallan ihana hevonen mutta meiltä puuttuu se jokin yhteys. Koin että on väärin seisottaa sitä pihatossa vain oman intressin puutteen vuoksi, kun se rakastaa touhuta ihmisen kanssa ja on aina valmiina töihin. Laittelin sitten ilmoituksen jossa hevonen etsiskelisi sitä omaa ihmistään olematta kuitenkaan pakko myynnissä. Halusin että sen uusi mahdollinen koti ymmärtää nivelrikon vaivan ja että se ei tule siitä koskaan paranemaan, mikäli ei sellaista kotia löytyisi joka sen ymmärtäisi jäisi ruuna silti kotiin.

Mutta nyt on käynyt niin että Putte on löytänyt itselleen Sen Oikean ihmisen, ainakin minulla on kovin vahva tunne siitä. 5ha Pihattotarha talleineen ja uusineen kavereineen odottaa ruunaa kotiin saapuvaksi. Puten tulevaisuuteen kuuluu paljon maastoilua ja rentoa höntsäilyä, eikä tarvitse kentällä kiertää kehää johon se on niin kovin kyllästynyt. Nyt on itsellä sellainen tunne että tämä juttu menee oikein, kuten sen kuuluukin mennä.

Puttekin on päässyt nauttimaan uimisesta ja rennosta olosta ilman mitään tressaamisia.

Taaken ja Auroran kuvia eiliseltä, myös Puten kuvat on eilispäivältä. Oma kamerakin sanoi työsopimuksen irti viikko sitten. Olihan se odotettavissa, vanhus kameralta. Nyt täytyisi uutta alkaa suunnittelemaan. Tällä hetkellä mennään siis laina kameralla kuvien osalta.

Tungetaampa tähän vielä yhdet iloiset uutiset. Mira mamma saapuu kotiin kuun vaihteessa. Varsaa odotetaan syntyväksi ensi kesälle. Astutukset on sujuneet hyvin ja poni mamma vaikuttaa hyvin tiineeltä, ei tosin olla ultrattu vielä kun eläinlääkäri ei ole siittolasta tallille kerinnyt. Tässäpä olisi pariskunnan kuvat, täytyy tehdä oma postaus asian tiimoilta myöhemmin. Jännitys on jo alkanut!

 Mira III ♥ Bluemull Maybe 227 SH

Mistä aikaa?

Kevät tekee tuloaan vaikkakin kovin erikoisesti. Lunta on edelleen pelloilla puoli metriä ja tarhakin suurelta osin jäässä. Kenttä sulasi kuitenkin todella nopeaan ja talven koneilla ajon jälkeenkin se on edelleen kovin pehmeä. Jotain täytynee sille nyt keksiä että sen saisi paremmaksi.

Meillä on reilun viikon majaillut nyt myös minishettisori Torsten. Torsten tuli ruotsista meille asustelemaan toistaiseksi. Maileri on ollut oikein iloinen pikku painikaverista ja Putte otti ponin myös omiin hoiviinsa. Lämpösethän mullisteli pikku miehelle ensimmäiset päivät, olihan siinä vaarana että pieni äijä vetelee ruunienkin heinät turpaansa. Lämpösten kylmähkön alun jälkeen on pikku kaveri otettu laumaan kuitenkin hyvin mukaan.

Ekan päivän paineja

Vaikka edelleenkin tulee lumikuuroja lähes päivittäin on kelit sen verran lämmenneet että tarhan siivous on ollut suhteellisen suuritöistä kottikärryille, talikolle ja haravalle. Ensimmäisen viikon jälkeen mies toi taas pikku kaivurin ja mönkijän kaveriksi kärryineen jotta homma helpottu hieman. Työtä kuitenkin vielä riittää. Tarhan siivouksen myötä on hevosten liikutus jäänyt taas hieman vähemmälle.

Vaikka on reenattu hiukan vähemmän on se silti näkynyt hevosissa, eritoten Taakessa kovin positiivisesti. Ruuna on kyllä kivasti kunnostautunut taas kenttä työskentelyyn. Laukkaakin päästään taas reenaamaan oikeasti kun ruuna luottaa kentän sulaneeseen pohjaan taas. Onhan se eri siinä mennä hiekalla kun on ns."varmapito" verrattuna jääpalanteeseen. Oona näissä kuvissa kyytissä, itestähän ei koskaan niitä kuvia ole :D

On se sellainen Taapero, tässäpä olis pitkästä aikaa vähän liikkuvaakin kuvaa ruunasta.

Oona kerkesi Putteakin ratsastamaan tässä yksi päivä kentällä. Taas on pietetty taukoa irronneen kengän vuoksi. Kun kenkä saatiin viimein takasin (mies joutu tekemään uuden kun vanhaa ei yllättäin löytynyt mistään) kerkes ruuna hetken liikkua kentällä kun painit minioriin kanssa päättyivät Torstenin voittoon 6-0. Putella suupieli auki ja takasessa vekki. Kuolaintahan ei hetkeen laitella suuhun, mutta menee sitä nyt onneksi juoksutella kuitenkin. Vielä en ole tohtinu kuolaimettomilla lähteä selkään kiikkumaan, keväisistä ilopukeista kun ei koskaan tiiä, hih!

Nämäkin kuvat ovat huhtikuun lopulta, haha ja kameran asetuksetkin sattuivat olemaan ihan päin prinkkalaa. No, kuvia kuitenkin.

Vieläkun saisi vuorokauteen lisää tunteja alkas olla hommat kasassa. Ja tämän (m)urheiluhevosen pysymään kunnossa pitempään kun viikon ilman saikkuiluja. On se sellainen Hessu Hopo ettei mitään rajaa.

Yhtä lentämistä

Tämä kuukausi on mennyt kyllä oikein lentämällä. Hevoset on päässeet vähän liiankin helpolla kun on ollut itsellä nyt uuteen työpaikkaan tutustumista, koiran astutusreissuja ja näyttelyitä, koirakoulua ja monen monta muuta juttua. Nyt pääsee pikku hiljaa palailemaan taas normaaliin arkeen, luojan kiitos.

Oona kävi pitämässä tytöille 13.päivä estetuntiakin uudelleen. Tämä kerta olikin huomattavasti parempi kuin tyttöjen edellis kerralla. Vaikka tehtävät oli hankalampia kuin viimeksi niin silti molemmat ratsasti tosi hyvin ja paremmin. Kulmaan laitettiin puomit ympyrälle sekä toisessa päätyssä oli ympyrällä pieni este.

Tunnin lopulla Oona laittoi kaksi estettä samalle linjalle. Korkeudet pysy suhteellisen matalina mutta kyllä tytöt ja hevosetkin saivat taas tuntumaa hyppäämiseen.

Auroran kanssa kuvailtiin Maileriakin pitkästä aikaa. Mahoton mietintä miten saadaan ponipojan korvat hörölle kun se on jo niin kyllästynyt ainaiseen kuvien räpsimiseen, enkä ihmettele hihhi. Rapinat ei enään kiinnosta niin muistin sitten jonkun joskus sanoneen että puhelimesta vaan youtubesta hevosen hirnuntaa ja sekös se saikin oripojan korvat pystyyn ja äänenkin käyttöön.

Mitämitä, kuka hirnuu ja missä?!

Putte possu vietteli pitkästä aikaa vähän pitemmän loman kun oli polkenut kengän irti oej, eikä sitä tuolta hankien keskeltä löytynyt. Toissa iltana kerkesin viimein lyömään herralle uuden monon jalkaan että selvitään kengittäjän tuloon asti. Kyllä oli ilonen ruuna eilen liinan päässä kentällä kun pääsi taas liikkumaan muuallekin tarhasta.