Melkein pakkasella

Huhhei, nyt on noussu päivien lämpötilat hellelukemiin täällä. Sinänsä kovin hauskaa kun yöksi lämpötila putoaa nollaan melkein pakkasen puolelle. Helteistä huolimatta kaikki ruunat on päässeet lenkkeilemään, ainoastaan ponit on jääny liikuttamatta. En ole raaskinu niitä lähteä juoksuttamaan edes lyhyelle lenkille kun Maileri on pitänyt niin lämmintä että eilisenkin päivän se makasi pitkää pituuttaan tarhassa. Varmasti suurimman osan päivästä se nukku kyljellään, ei tullut yhtään spurttiakaan todistettua ja mie oleskelin kotona kuitenkin koko päivän.

Taakelle piti tulla vuokralaisehdokkaan käymään, mutta hän olikin sairastunut joten tulo siirtyi viikolla. Mulla on niin lentävä viikonvaihde tulossa taas ettei päivät natsannut yhteen. Loppuviikolle olisi tiedossa kauppa päivä, agilityreenit, heinänteko päivä (VIIMEIN! Pitäs olla ainakin kuivia.=) yms. Kaikenlaista touhua.

Toissapäivänä kävin Antin kanssa maastoilemassa. Annoin papan mennä vähän omia vauhtejaan, lenkki alkoi kuitenkin tuntua vähän raskaalta ja laukatessa ruuna veti päänsä tosi alas mitä se ei ole ennen tehnyt. Minusta tuntu että kohta vedetään nokalleen vaikka vauhti ei ollu kova joten otin ruunan raville ja hetken päästä käveltiinkin pitempi matka sitten kotia. Kyllä se niin on ettei tuo vanhuus tule yksinään...

Taaken juoksutin pitkästä aikaa samalle päivälle, meillä nimittäin alkaa olla "kenttä" taas käytössä. Sama pelto kuin viime vuonnakin, epätasaisuuksineen, mutta on se parempi kuin ei mitään. Motivaatio nostaa päätään taas reenien suhteen kun on paikka missä tehdä jotakin. Taakea en muista edes milloin olisin juoksuttanut viimeksi joten hetki meni taas kummallakin muistellessa. Hyvää tahdikasta ravia kuitenkin saatiin aikaiseksi ja muutamat hyvät laukan nostot kumpaankin suuntaan.

Eilen sain Iitan kaveriksi hevostelleen ja menimä kentälle Taaken ja Tanelin kanssa. I:llä oli taas vähän semmonen muistelu ja totutus ratsastelu kun ei ole hetkeen selässä ollut. Tosin meni kyllä itelläkin vähän aikaa hakea omaa rytmiä ja kaikkea selässä. Kenttä hommia kun ei olla hetkeen tehty. Taake meni kuitenkin tosi kivasti, ravissa saatiin kiva tahti aikaiseksi (jotaki muistin oikein). Vielä kun oppis oman kevennyksen korjaamaan ! Ja ratsastamaan noin muutenkin taas. Laukan nostot tuli tosi hyvin mutta tahto olla vähän vauhdikasta aluksi. Parin noston jälkeen laukkakin pysyi hyvän rauhallisena.  Nyt on käsissä vaan puhelin laatu kuvia ja nämä alla olevat on videolta kaapattuja, pahoittelen siis niiden surkeaa laatua..

Iida jaksoi kuvata pienen pätkän meän ravailuja joten tässä videota. Anteeksi oma könötys ja kypärän painavuus joka pakottaa katseen niskaan, vai miten se meni?

Sekasotku kuvineen

Mulla olis niin paljon asiaa, kun ei taas viikonlopun aikana kereny kirjottaan. Mutta en tiä mistä alottaisin =) Melkoinen kuva oksennus tästä varmasti tulee, varoitukseksi.

Viime viikko meni hevosten osalta suhteellisen rauhallisesti kun minun piti olla vähän siellä sun täällä töissä. Liikutukset jäi suhteellisen vähälle. Laidun porukan kanssa käytiin samoilemassa metsissä, hevoset sai kulkea pitkin ohjin, kattella ite mihin astua ja päättäen reitin. Taneli pyöriskeli irti mukana, tekee sille tosi hyvää kun saa omaa tahtia kulkea minne tahtoo.

Aurora tuli meille pe iltana, hirveästi ei keritty heppaileen. Tehtiin vain iltatalli kun kello oli niin paljon kotia tullessa. Lauantaina meillä olikin tohina päivä. Pikku Laura ratsasti Antin, Ida-Sofia Miskan, Aurora Miran ja Maileri palloili irti mukana. Mentiin ensin tuohon "laitumelle", huonohkolle pellolle. Poneilla siellä oli suhteellisen helppo mennä, joskin jalkoja joutui nostamaan. Antti ei taas voinut kun kävellä, isolle hevoselle liian epätasainen. Niinpä Laura ratsasteli kotia kysymään joko me saataisiin yläkentälle mennä kun sieltä oli osa jo niitetty. Lupa saatiin ja sinne lähdettiin koko porukalla. Maileri vaan naruun ja menoksi :)

Kyllä oli jätkällä hauskaa kun se sai juosta. Ja mikä parasta, äitikin juoksi! Ihan huippua vaan kaahata mammasta ohi ko se ei enään pysy perässä. Toiset ratsukot kiinnosti kovasti taas mutta vielä ei käyty kun Miskaa vähän nuuskuttelemassa. On Maileri tarhassa jo tutustellu isompien kans moneen otteeseen, mutta on se pienen ponin mielestä ihan eri juttu kun niillä on ihminen kyytissä. Huuurjan hauskaa!

Samalle iltapäivälle käytiin vielä äijä jengi liikuttamassa järven toisella puolen. Ite kiikuin piiitkästä aikaa Tanelin kyytiin. Taas mentiin pitkin metsiä pitkin ohjin. Tanelin kanssa mentiin välillä joukon hännillä ja välillä joukon johtajana. Hieno johtohepo siitä tulee, välillä joku risu näytti pelottavalta sapelihammastiikeriltä, mutta kun pyysi vaan pohkeella eteen niin johan jäi pelotukset sikseen ja korvat pystyssä mentiin eteenpäin. Loisto jätkä! Ensimmäiset maastolaukatkin korkattiin Tanelin kanssa. Hyvin laukkasi sitä tahtia mitä ite pyysin, ensin mentiin rinnatusten löysin ohjin issikan kanssa, sitten pyysin lisää laukkaa ja kokosin ohjia käteen. Johan lähti, Taakea saavutettiinkin hetken kunnes hidastettiin vauhtia.

Laitumelle takasin päin laukatessa kaikki meni hyvin siihen asti että pyysin ruunaa taas lisäämään vauhtia. Lisäsihän se kyllä, mutta tällä kertaa meillä ei toiminutkaan jarrut. Taake jarrutteli edessä ja Taneli ei. Ei vaikka kuinka pidätin ja tehin mitä, niin jarruja ei ollut. Ruuna pysähty vasta perillä kun käänsin sen navetan seinää päin. Enpä ole ennen joutunu ratsastaan hevosta päin seinää, kerta se on ensimmäinenkin. Tanelistahan on tiedossa että jarrut ei kärryjen kanssa toimi kuin seinää päin, tässäkin taisi olla lähinnä omaa syytä kun pyysin kovempaan vauhtiin niin ruuna oli kait sitä mieltä että mennään nyt sitten! Onneksi ei sattunut mitään ja kaikki päätty hyvin, käytiin vielä palauttelu kävelyt ottamassa tuon spurtin jälkeen. Tanen jalkakaan ei ottanut spurtista itteensä nyt jälkikäteenkään onneksi. Eilen olikin aamusta pieni palauttelu lenkki äijillä ja sen jälkeen on tarhailtu pihatossa. Tuotiin ne eilen kotia lepposasti kävellen ja vähän hölkäten.

Hieno hevonen Taneli on kun vaan saadaan nämä pienet jutut kohilleen. On se kunnostautunut paljon ratsuna. Nyt kun päästään taas pikku hiljaa palailemaan myös kenttä hommille. Maastokuuri on tehnyt sille paljon hyvää.

Tankkaus hetki

Melkoinen sekasotku ja kuva oksennus tämä postaus, hauskaa jos kestitte loppuun asti. Miran häntäremmi äklötyskin täytyy vaihtaa kokonaan uuteen häntäremmiin. Satula valuu vieläkin liian eteen ja tuossa remmissä ei ole enään säätövaraa. Voi äh sentään, taas joutuu ostoksille...

Haaste; Liebster Award

Pitkästä aikaa haastepostausta. Tämä haaste tuli Saaralta. Haasteen tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä alle 200 lukijan blogeille ja haasteessa on vain neljä sääntöä.

Säännöt:
1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award-haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia

4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille

 

  

Kysymykset ja vastaukset:

1. Mikä sinua hevosissa kiehtoo?

Niiden kauneus ja rehellisyys.

2. Onko sinulla/teillä lemmikkejä

Kyllä on, koiria löytyy kotoa nyt viisi. Lapinporokoira ja suomenlapinkoira urokset ja lapinporokoira/suomenlapinkoira mix tytöt. Sekä kissa Hyrrä :)

3. Paras hevonen ikinä?

Paras, hmm. Tottakai se Antti on. Ensimmäinen oma, jota parempaa olisi saanut etsiä pitkään. Antti on ollut mulla nyt 7,5 vuotta. Paljon on mahtunut meidän elämään. Antti on maailman paras "Opetus" hevonen muille hevosille ja varsoille, sen luonteen vuoksi. Mitään pelkäämätön ja luotettava kuin kivi, on opettanut mm. Taaken maastossa menemään joka paikkaan pelkäämättä. Pappa on paras.

4. Parhain hevosmuisto? (selitä pitkästi)

Hmm, aika paha. Antin kanssa on mooonta, mutta tähän voisi varmasti sopia edesmenneen ruunan Arskan kanssa ensimmäinen monte lähtö. Tämän asian mainitsin jo kerran ennenkin haasteessa. Kajaanin monten kolmonen. Se päivä oli jotakin niin huikeaa. Viimeisen 500m avautuessa ruuna oli tasan viiminen, josta se teki älyttömän kirin. Maalikamerassa tyylikkäästi kolmas! Tämän muisteleminen saa minussa aina aikaan kylmän väristyksissä.

5. Kuinka kauan aikaa käytät blogiisi päivässä?

Välillä on päiviä etten minuuttiakaan. Useimpina päivinä, asioista riippuen 30min - 1h.

6. Miksi aloiti bloggaamisen?

Apua, tätä en kyllä rehellisesti edes muista... Taisin olla aiemmin blogannut koirista ja Antti oli siellä semmosessa "sivuprofiilissa". Päätin tehhä sille sitten oman vähän päiväkirja tyyliseksi meän jutuista ja kuvista. Nyt onkin käynyt niin että koirien blogi on lähes unohtunut ja ne on nyt "sivuprofiilissa" tässä blogissa. :D

7. Harrastatko muuta hevosten lisäksi?

 Koirien kans touhuilua, lenkkeilyä, musiikin kuuntelua, kirjottelua ja valokuvausta.

8. Mikä on unelmasi? 

Hmm.. Tämähän on aika hyvin täyttynyt. Omakotitalo, farmari ja mies löytyy. Eläimet kaikki myös kotona. Ehkä tästä unelmasta puuttuu enää lapsi(et) :)

9. Mistä blogisi nimi tulee?

Alunperin blogi kulki vain Antin nimellä (Giantcondis.blogspot.com), mutta Taaken tullessa ja jäädessä aloin miettimään blogille uutta nimeä. Sekin tuli tosin vasta sitten kun Mirakin oli muuttanut meille ja tämän meän kotipaikan nimi on Mäntylahti. Siitä sitten lähti ajatus Mäntylahen Talli nimestä, joten blogista tuli osa sitä.

10. Asutko maalla vai kaupungissa?

Maalla, järven rannalla :)

11. Miten pitkä matka sinulla on hevosten luokse?

Ulko-ovelta tallin ovelle on about 30 metriä. Pihaton portille 35 metriä? Ei siis kovin pitkä matka.

 

Olen nyt hirmu tylsä ja tunteeton enkä haasta tähän ketään. Haasteen saa tehdä jokainen joka sen vain haluaa tehdä vaikka näillä samoilla kysymyksillä. :)

P.S. Mira ultrattiin tänään vuorokausilla 18. Tiineeksi todettiin! 

Pidetään peukkuja että pikku matkustaja pysyy kyydissä ensi kesään asti, niin kauan kuin kuuluukin.

 

Loppuviikon kootut selitykset

Ponikortti taskussa vaan tällä hetkellä raviponitta. Siispä voi loikata ponin kärryiltä isommankin ratsun selkään ja jatkaa rattasteluja vielä. Ylläpitoon/liisinkiin olisi kiva löytää raviponi jotta Aurora pääsisi keräämään kokemusta kilvan ajosta. Mailerin kilpauraa kun saa vielä odotella. Lainaponikin voisi tulla kysymykseen.

Mutta asiaan, torstaina illalla oli Kätkän agilityreenit joten oli sovittu Lauran kanssa jälleen rehveistä Aavasaksalle. Alunperin piti hyppiä itsekin kyytille reeneihin, mutta Auroran meillä ollessa vielä hyppäsi Kätkä Lauran koirataksiin ja me huristeltiin Väylän yli ruotsiin moikkaamaan Pabloa ja Oonaa. Oona on jo jonkun aikaa pyydellyt meitä yhtäaikaa tallille jotta Aurora voisi ratsastaa Pabloa "tunnilla"- tyylisesti. Aurorahan kävi siis kuukausi sitten kerran Pablon kyydissä Lauran avittamana kun hoideltiin hevoset Oonan ollessa reissussa. Video pätkää silloisesta ratsastuksesta laitettiin ruunan omistajalle ja nyt piti saada neiti selkään että Oonakin näkee livenä. :) Reipas tyär, eikä nykysin tunnu pelkäävän mitään. Kaikki hevoset käy, isot ja pienet. Mikä muutos viime vuesta, kun kesän alussa oli homma saada neitiä edes Antin selkään.

Pablo onkin sellainen hevonen millä Aurora on mennyt nyt niin että mie en ole koskaan käyny kyseisen kyydillä. Tähän asti lähes jokainen on ollu sellainen mistä mie olen osannut neitille jotaki kertoa etukäteen, mutta nyt olen kuullu vain lauseita; "Eks tosiaan ole ratsastanu Pabloa koskaan?" "Eks muka oikeasti?" "Pablo on kyllä ihana!" yms. Mitä nyt voi olettaa 12vuotiaan suusta sanottavan ;)

Video pätkääkin kuvailtiin laukkaamisesta ja lisätystä ravista, mutta ne jää julkaistavaksi joskus toiste. En nimittäin ole saanu niitä puhelimesta vielä nettiin asti. Neitillä oli ainaki mukavaa, Pablokin tykkäsi humputella menemään maneesissa, kentälle ei päästy kun tallilla oli leirit menossa ja leiriläisillä oli este tunti pihalla.

Tämä postaus on lojunu perjantaista asti luonnoksissa, on ollut niin mahoton kiireinen viikonloppu ukkosineen, huonosti nukuttujen öiden, täyden mökin vuoksi että tämä meinasi jo ihan unohtua tänne.

Perjantaina tytöt ratsasteli taas järven takana, Maija saatiin myös mukaan ratsastamaan Tanelia. M on siis Tanelin omistajan Iidan sisko. Minun entinen koulukaveri joka on kulkenut täällä meillä myös tunneilla viime talven nostamassa uudelleen harrastus intoa lajia kohtaan. Hyvin se on sujunutkin.

Aurora ratsasteli ensin Taakea aidassa ja Laura Forkkua, jotta sain Maijan Tanelin kanssa tasaisemmalle alueelle pihalle. Tämä oli vasta kolmas kerta kun Maija oli Tanelin selässä. Vaan hyvin se alko sujua. Tanelin otj:kin on pysynyt nyt normaalina, joten on alettu nyt taas hiljakseen ratsastelemaan sitä.

Vähän on Taneli taas hakusessa, lähes kesän lomailun vuoksi. Mutta eiköhän se taas rutiinilla ala oikein löytyä. Maijalla toki myös hakeminen Tanen kans yhteisymmärryksen saamiseen, mutta kyllä se sieltä löytyy. Alun kävelyjen ja lämmittely ravien jälkeen alkoi ihan hyviä pieniä pätkiä löytyä Tanelistakin. Kyllä siitä hieno mies tulee kun saa taas rutiinia. Pääsee niin sanotusti, Työn makuun ;)

Tytöt kävi vielä loppuravit ja käynnit ottamassa maastossa. Tanelille tämäkin oli taas uusi kokemus, kun se ei ole vielä oikein porukassa kulkenut maastossa. Hieman oli kuumumista ollut havaittavissa, mutta muuten ihan nätisti mennyt.

Mie olen ehkä viimein löytänyt Taakelle vuokraajan. Reilu puoli vuotta etittykki, mutta josko nyt tärppäis. Pietään peukkuja jotta uudella tuttavuudella synkkais ruunan kanssa. Vielä reilu viikko odotellaan että hän tulee ekaa kertaa käymään, mutta hyvän kuvan sain. Olishan se huippua, viimein!

Eilen olin muuten talkoilemassa Länsirajan kennelkerhon järjestämissä Matc Showssa lähinnä kameramiehenä. Ilmottelin sinne omista koirista Lumon ja Ukon. Sisko handlasi koirat siellä, Lumo ei ihan niin hyvin käyttäytyny Mian kanssa mitä oletin, mutta oli muori kuitenkin PUN 2.

Mummo veti ihan fiiliksissä!

Ukko oli ensimmäistä kertaa IKINÄ mätsäreissä, ensimmäinen kehä oli vähän hermostunut, tuli laukkaa ja hyppyjä ja sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä se kuitenkin käyttäytyi kuin eri koira, ravasi hienosti ja lennokkaasti sekä seistä möllötti hienosti häntä ylhäällä paikallaan. Tämä toi Ukolle sinisten ykkös sijan. Josta jatkettiin tietenkin BIS kehään. BIS kehässä oli 8 koiraa ja Ukko selvitti tiensä hienosti, upealla esiintymisellä BIS 2 ! Kuinka voi taas koira yllättää omistajan? Mahtavaa, jos tässä kerkeäis edes yhdet tai kahdet mätsärit käyttää ennen virallista näyttelyä, niin eiköhän sekin ihan hyvin mene :)

"Vitsit mä oon komee!"

BIS kehän koirat =)