98/102cm Maileria

Lauantai aamuna pakattiin Mira ja Tuima autoon ja suunnistettiin volvon keula kohti Siikajokea. Matka sujui hyvin ja useamman kerran pysähdyttiin katsomaan että vinkassa on kaikki hyvin. Välillä Tuima seisoskeli maitobaarissa ja välillä se tyytyväisenä nukku maaten. Sinne ne jäi tyytyväisinä syöpöttelemään. Nyt vain odotellaan. 

Siikajoelta puoteltiin noin satakilsaa takasin ylöspäin Kempeleeseen. Kävästiin varatussa hotellissa kirjautumassa sisälle, syötiin ja napattiin kamera mukaan ja suunnistettiin Mailerin laidunta kohti.

Olimahan me kuvia siittä nähny tässä välissä (kuukausi näkemättä livenä varsaa) mutta kyllähän se nyt livenä nähtynä oli ihan eri poni mikä se sinne toukokuun lopussa kuskattiin! Kasvanu ihan hirmuisesti. Vielä on vähän karvanvaihto kesken mutta kyllä se muuten oli muuttunu ison pojan mittoihin. Korkeutta oli tullut kotimittauksista taakse sentti lisää ja eteen pari. Onhan se melko rimpula ja kesken kasvunen edelleen ja muihin samanikäisiin verraten lihasköyhä, mutta silti se meidän komea poika on.

Maileri napattiin hyvinki nopsaan laitumesta. Kivasti oli juuri ollut hillitön ukkoskuuro ja pollet oli märkiä ja rapasia. Jätkä lähti harjaukseen ja suitsien sekä kuolainten sovitukseen. Mie lähinnä panikoin ihan kaikkea jo ressaten seuraavaa päivää joten tuntui että puolet asioista unohtui. Silti saatiin suitset soviteltua ja käytiin kentällä kokeilemassa saanko ponista edes ravia irti. Epäilyksistäni huolimatta Maileri ravasi vierellä ihan kivasti. Itelle pitempää askelta niin poni liiteli mukavan näkösesti. Arvelin että jos ei selvitä hengissä niin sitten ei selvitä mutta lähetään me kuitenkin.

Yritettiin epätoivoisesti vähän reenata.

Sunnuntai aamuna pakattiin ponit autoon ja suunnattiin kohti Pedersöreä, shetlanninponien rotunäyttelyä. Mie olin heti perillä jo paniikissa ja juoksin ettiin ilmottautumispaikkaa ja vessaa yms. Mitä sitä nyt paniikissa keksii ettivänsä. Aurora laitteli sillä aikaa Mailerille autossa suitset ja poni otettiin ulos kun mie olin vaihtanu vaatteet.

Maileri oli vähän ihmeissään paikasta ja poni paljoudesta mutta tyyty kuitenkin vain huutelemaan kaikille tervehdyksensä ilman mitään pöljyyksiä. Se oli ihan koko ajan paikan päällä rauhallinen ja fiksusti käyttäytyvä, mitä nyt tosiaan huuteli välillä. Hirnuminenkaan ei haittaa kun ei muuten pöljäile. 

Mie mietiskelin näyttelyissä Mailerin lihasköyhyyttä kun vertasin sitä muihin samanikäisiin varsoihin ja tulin siihen tulokseen että se pakollinen neljän kuukauden liikkumattomuus on varmastikin suurin syy tähän. Eihän se ole päässyt kehittymään kuten muut saman ikäiset kun 4kk:tta piti olla liikkumatta jalan vuoksi. Tärkeintä tässäkin kuitenkin on että ori on parantunut siitä todella hyvin ja murtuma kohta on pian kasvanut kaviosta ulos. Eikä se oireile sitä mitenkään.

Meidän luokan alkaessa en tienny yhtään mitä piti tehä. Siellä olisi saanut olla ehkä hitusen paremmat ohjeistukset ens kertalaisille, tai ne ohjeistuksen ylipäätään. Ainaki mie jäin niitä kaipaamaan, tollo mikä tollo. Kehässä Maileri käyttäyty hyvin ja Tuomari sai arvosteltua. 

Luokan kakkonen kolmospalkinnolla, ykkönen sai kakkosen. Enempää vuotiaita oreja ei ollutkaan. Arvostelussa mainittiin ettei näytä parasta shettistyyppiä, on ihan kesken vielä, pitkät sääret, riittävä luusto, hieman suora lautanen, hyvä harja ja kun liikkuu näyttää energiseltä.

Mie olen tähän reissuun enemmän kuin tyytyväinen vaikka palkintosija ei päätä huimaa. Vaan sitä ei lähdetty hakemaankaan. Poni osasi käyttäytyä paremmin kuin odotin, meillä oli tosi hauskaa ja reissu kaikinpuolin hyvä. Kotiinkin selvittiin ehjinä ja Maileri oli onnesta soikeana päästessään takaisin laitumeen missä Topi-poni sitä kovin jo odottelikin takaisin.

Pitihän meän ottaa kesäkuvat Mailerista ja omistajastaankin ennenkuin löysättiin poni laitumelle sotkemaan itsensä. Tälläisen reissun voisi tehdä joskus uudelleenkin!