Vuoden viimeinen

Pian on taputeltu tämä vuosi pakettiin. Paljon on siihenkin sopinut. Satula ongelmia, jalka vaivoja, jumeja ja niiden aukomisia. Uusia hevos tuttavuuksia sekä ystävien menetyksiä.

Jotenkin me ollaan taas yksi vuosi räpiköity. Ei tämä täydellisesti lopu niinkuin ei loppunut viime vuosikaan. Yksi jalkavaivainen löytyy tälläkin hetkellä tarhasta, ei onneksi kuitenkaan mitään vakavaa (ainakaan vielä ollut, kopkopkop). Maileri voi hyvin ja on liikkunut kivasti. Kärryjäkin on kokeiltu perään tälle loppu vuodelle pari kertaa eikä ori ole niistä moksiskaan. Pääasiassa varsan elämä koostuu pihatossa pyöriminen ja syöminen. Sekä naapurin ponien kanssa rällääminen kentällä porukassa. 

Lämpöset on liikkuneet säännöllisen epäsäännöllisesti kentällä ja maastossa, selästä ja kärryiltä sekä maastakäsin myös. Ohjasajoa ja juoksutusta. Sitä tavallista. 

Irtohypystystäkin kokeiltiin tässä yksi päivä. Pavelle oli ensimmäinen kerta. Liinassa se on tutustunut puomeihin jo aiemmin sekä ihan maasta korotettuihin puomeihin. Nyt se pääsi ottamaan tuntumaa pomppuihin ja ensimmäisenä oli sitä mieltä että loikkikaa ite esteenne, meitsi häippäsee paikalta. Loikkasi meidän säälittävän kujan yli ja paineli kentän portista läpi kun ei jarrut muka toimineet. Ruuna kävi pienen kiesin pihalla ja hommaa jatkettiin kentällä uusin ottein.

Kun Pave ymmärsi kujan idean oli esteen hyppääminen sittenkin ihan mukavaa ja se kiersi kujan molemmista suunnista oikein kivasti. Paven este oli korkeimmillaan kuvassa näkyvä 45cm. Aivan passeli ensimmäisten loikkien maksimi korkeus.

Taake pääsi loikkimaan tottakai myös. Sille tämä olikin jo tuttua kauraa ja herra loikki maassa olevaa puomiakin into piukeana yli alkulämppöjen aikana. Hauska ruuna.

Taake uusi oman este ennätyksensä. Korkeimmillaan ruuna loikki tällä kerralla 90cm. Joka alla olevassa kuvassa ensiloikalla putosikin kun herra ei etusiaan nostanut, minkä näkee. Mie en taas osannu käyttää kameraa kunnolla ja kuvat on mitä sattuu. Tämä eka pudotus ja sen jälkeen molemmista suunnista ruuna hyppäsi esteen puhtaasti ja ilmavaralla. Kyllä siitä esteponiksikin on. 

Miran reissu elämä ei mennyt yllättäen kuten Strömsössä. Kalajoella piti asustella kesän alkuun asti josta muuttaisi orin luokse toisen tamman kanssa. Siellä tuli perhesuhteisiin kuitenkin pari muuttujaa ja poneista riippumattomista syistä ne joutuivat muuttamaan pois.

Kauhean päänsäryn ja ressin jälkeen Mira kuitenkin pääsi muuttamaan suoraan orin tallille jossa se asustelee nyt pihatossa muutaman nuoren ponin kanssa sekä yhden lämminverisen. Hevosta muori väistelee mutta nuorempia poneja se siellä kousaa, mikä teki niille kuulemma hyvää hih!

Kevättä ja kesää odotellessa siis.

Onnellista uutta vuotta 2017 !