Koiramainen Loppiainen

Hihhi, tuntuu että päivitykset alkaa menhen enempi koiramaiseksi. Vaan samahan se vissiin on koiruuksista kirjotella kun hevoset pitää vapaata. :)

Tänhään käytiin kahden koiran voimin mätsäreissä Pellossa RohkiHyä-hallilla. Pellon hallilla on kyllä aina ihana käydä. Siellä on aina hyvä fiilis joka tyypillä, ilonen ja rento meininki. Tänhään esillä oli paljon hienoja koiria kyllä. Meiltä lähti mätseihin Lihkku ja Miehta. Lumo vielä vähän juoksuilee ja Kätkä ressaa juoksuista narttua niin en niitä viittiny ottaa mukaan. Osallistuttiin tietenkin x-rotuisten kehään, kun sellainen vihdoin oli järkätty. Meidän kehässä ei kyllä ollut kun neljä osallistujaa joten olima kaikki yhtäaikaa siellä. Hellun sisko Marjo halusi esittää Lihkkun. Marjolla oli ensimmäinen kerta mätsäreissä Händlerinä ja Lihkkun kans ylipäätään. Mutta hienosti ne meni. Ottihan ne voiton kotiin meidän kehässä, Miehta oli hienosti toinen. Palkinnoksi saathiin royal canin ruokasäkit ja lelut. Hienot tytöt :)

Mehän jäätiin sitten venttailehmaan BIS-kehää. Lihkku oli siellä sitten ainoa x-rotuinen kun muut oli puhdas rotuisia. Ja voi vitsit että saa joskus kehua omaa koiraa, neiti oli ihan super esiintyjä Marjon kanssa. Aivan loistava pari! Nippanappa päästiin sijotuksille, seitsemästä BIS-koirasta Lihkku oli hienosti viides. Hieno päivä tyttöjen kanssa ja mikä tärkeintä; Hauskaa oli!

BIS-kehä

 

 

Miehta ilonen oottelija, Lihkku kehässä.

Kotia tullessa käythin vielä morjenstamassa Kätkäläisen pentuja matkan varrella. Pennut täyttivät tänään 5 viikkoa. Ne oli taas viikossa kasuhneet ihan mahottoman paljon, näyttävät jo koirilta! Ihanasta pienestä Kaihti tyttösestä piti tietenkin räpsytellä kuvia taas paljon, toki tuli toisistakin otettu päivitys kuvia.

Kaihti ja emä Tilkku

Söppänä neiti :)

Sisko ja sen veli. Kaihti ja "Säpyttäjä".

Kuutamossa

Eilispäivä meni ihan hurahtamalla oli niin paljon touhua taas koko päivän. Aamupäivästä tytöt harjaili ponin ja teki sille oikein letitkin kun oottelivat tuttujemme tuloa. Ponille oli suunniteltu siis pulkan vetoa järven radalle jotta viisi vuotias kylästelijäkin pääsisi touhuiluihin mukaan. Aurora ja Laura oli hakeneet naapurista jo valmiiksi isomman ahkion jotta mahtuisivat kaikki kyytiin.

Poni oli heti pihalla jo touhua täynnä kun se huomasi mitä pääsee tekemään. Ei millään olisi malttanut seistä paikallaan kun se juokseminen on vaan niin hauskaa! Se on kyllä hassua miten tuo ponin pää vetää vaikka roppa ei jaksakhaan samaan tahtiin tulla mukana. Aluksi Mira olikin niin virroissansa ettei se meinannu tytöillä pysyä lapasessa joten mie "jouvuin ;)" käveleen ohjat käessä ponin perässä kun tytöt istu kyyissä. Hauskaahan meillä oli tottakai, vaikka hölkkä pätkissä tuntuki että mullahan se kunto loppuu ja poni vaan porskuttais menemään!

Ponin ajelujen jälkeen olin luvannu Auroran ja Lauran ratsastella jäällä Antilla ja Taakella. Auroralla meni taas hetki ennenkuin löytyi se oikea rytmi Taaken kanssa ja hevonen malttoi kulkea oikein päin ja tahdikkaana. Laura taas otti heti Antin kanssa kunnon tatsin ja ne porskutti menheen "kenttää" pitkin. Minusta tuntuu että se oli Lauran tähän mennessä paras ratsastus Antilla. Kun pieni likka sai papan heti käynnistä asti kulkemaan oikein ja rauhassa oli ravi työskentely pienien neuvojen jälkheen ihan mahottoman kivaa katottavaa. Antti kulki rauhassa, tahdikasta ravia ja oikein päin. Harmi kun ei ollu kamera messissä, ois tullu makeita kuvia :)

Tänhään onkin pakkasen takia ollu melko rauhallinen päivä. Hevoset sai vapaa päivän ja tuolla ne sulassa sovussa Kuutamossa mussuttavat heiniään. Koirien kans käythiin kävelemässä pari kiekkaa jäärataa ympäri. Tuo rata kun on oikeasti ihan kivan kokonen että tulee jokunen kilsa kun sen pari kertaa kävelee. Miehethän ei tunnetusti mitään pieniä leikkikehiä itelleen tee...

Lihkkun kans kävimä nyt illalla vielä vähän kävelemässä ja kokeilin ensimmäistä kertaa koskaan kuvailla tuolla kuun valossa. Tämän postauksen pari kuvaa onkin siis nyt vasta otettu :)

Muistattehan osallistua Arvontaan!

Arvonta

 Laitellaanpas blogin historian ihka ensimmäinen arvonta pystyyn!

Arvonnan säännöt:

* Yhdellä arvalla voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen.

* Kahdella arvalla voit osallistua kommentoimalla ja klikkaamalla itsesi blogin lukijaksi.
* Kolmella arvalla voit osallistua kommentoimalla, olemalla blogin lukija sekä mainostamalla arvontaa omassa blogissasi.

* Muistathan laittaa kommenttiin kuinka monella arvalla olet mukana! Sekä minkä palkinnoista haluaisit itsellesi jos arpaonni suosii juuri sinua. Jos valitset riimun muistathan sanoa minkä värin tahtoisit :)

Arvonta suoritetaan 18.01.2015 

tai kun on lukija määrä nousee 85:n :)

 Palkinnoksi voittaja saa valita jonkun näistä kolmesta; 

Lena Furbergin kiva kolmen mukin setti!

Horse comfortin uusi kiva riimu; Sininen, Ruskea tai Musta

Tai ihana sisustus tyyny! Sängylle päiväpeiton päälle päikkäri kaveriksi.

Onnea arvontaan!

Tapahtuma rikasta

Ilmeisen iloinen poni.

Tänhään oli kerrassaan tapahtuma rikas päivä ihan kirjaimellisesti. Aamupäivällä puettiin Mira poni joulupukin tuomiin valjaspehmusteisiin, rintaremmiin ja otsapantaan. Niskatyynynkin poni sai lahjaksi sävy sävyyn muiden kanssa, mutta unohdin sen tyystin sisälle muurin päälle säilöön. Kun ei ole sellaista ennenkään käyttäny niin en vain muistanut sen olemassa oloakaan :D Samalla virittelin ponille ensimmäistä kertaa myös kukkahackamoret ajovermeisiin. Ylipäätään oli ensimmäinen kerta koskaan kun niitä sille käytettiin. Hetken sain viritellä suitsia sopiviksi mutta loppujen lopuksi ne asettui ihan nätisti. Tosin kuvat kertovat poskiremmien jääneen vähän liian pitkiksi vaikka käytössä näyttivät hyvältä, toimi ne joka tapauksessa niinkuin kuuluu.

Miralla oli virtaa kuin pienessä pitäjässä. Se vain haluaisi ravata ja ravata, ylähuuli pitkänä ja korvat hörössä. Ja tottakai pitäis saaha painella täysiä menheen, pää vettää miljoonaa mutta roppa ei jaksa samaa tahtia. Omituinen ponski. Ainakin tiedetään mitä se rakastaa yli kaiken. Poni pääsi tänään siis kärryineen jääradalle, missä se viiletti tukka pystyssä aamun sumussa menemään. Oli tytöillä ohjaksissa ollut jo vähän piteleminen kun muori oli niin vauhtia täynnä. Päätin tänään että oli viimeinen Miran kärryttely päivä, pulkkaa voidaan kevyempänä vielä pitää perässä kun poni niin tykkää vielä liikkua vaikka maha alkaa olla jo hillittömän kokoinen. Vuorokausia tuli vasta 180 täyteen. Aika menee ihan hirmu nopeaa! Ei ihme että on massukin kasunnu kohisten.

Kuinka hauskaa ponilla voi olla!

Jäärata autojen parkkipaikka. Ohitte köpsytelhän kotia.

Miran ajeluiden jälkeen se pääsi tarhaan ja tytöt lähtivät hakemaan naapurin hevosia (Forkku issikkaoria ja Miska shettisruunaa) meille satuloitaviksi jotta pääsevät maastoon. Tytöt kerkesi löysätä Forkun toiseen tarhaan missä se on meillä majaillut ennenkin kiltisti, mutta nytpä ori päättikin päästellä langoista läpi meidän pihattolauman joukhoon. Voi jessus mikä homma oli se sitten ottaa kiinni tuolta. Tottakai se orina oli heti pienen Miran kimpussa joka kyllä kunnolla tykitti oria pitäen sen loitolla. Antti ja Taake hällä välittivät koko touhusta kunhan ori pysy niistä tarpheeksi kaukana. Taneli kuitenkin ryhtyi tositoimiin ja alko Miran henkivartijaksi kun huomasi tämän paksunahkasen tukkajumalan "oman lemmikkiponitytön" kimpussa. Forkun mennessä Miraa kohti juoksi Taneli väliin antaen orille lähöt. Jos se ei lähtenyt hampaita iskiessä kaulaan käänsi se persuksen oria päin ja hutkasi kohti. Melko näppärät liikkeet löyty ruunalta tässä hommassa. Forkku oli oikein jääräpää tuulella eikä ottanu ruunan uhkailuista oikein opikseen niin johan löyty Tanelin hampaat orin niskasta pitelemästä ja samalla se pukkasi oria kauemmaksi tarhan toiseen päähän ponista. Puruotteen se löysäsi orista vasta kun puu tuli vastaan ja oli pakko irrottaa. Tästä liikkeestä Forkku tosin otti opikseen ja jätti ponitytön rauhaan. Otin sitten Miran pois tarhasta että saisin Forkun saalistettua kiinni. Oli siinä kyllä melkonen vilinä ja vilske taas, huhhei! Kaikki selvithiin onneksi säikähyksellä tästä rytinästä. Forkulle ei sattunut mitään vaikka Taneli melko kovasti sitä kohteli ja että se paineli kolmen sähkölangan aidoista läpi. Ainoastaan Taneli sai omista hokeistaan pieniä taisteluvammoja toiseen takaseen, mutta niistäkin selvitään hengissä kyllä. Melkonen ruunimus Taneli, Miran oma henkivartija.

 

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta. Sumu teki tehtävänsä.

Järven jäällä

Vuosi 2015 käynnistyi loistavalla ilmalla meillä. Mikä mahtavampaa kattoa mittariin joka näyttää -1 ja aurinko yrittää paistaa pihamaalle vaikkei se kovin ylös nousekhan. Jokatapauksessa mie olin heti aivan intoa täynnä, siskoon potkin vauhtia että seki heräis tälle päivää. Ei olis parempaa keliä ennää lähteä hevosten kanssa järven jäälle laukkailehmaan. Niin mie lähin intoa puhkuen hevosia hakhen tarhasta talliin ja satuloimaan niitä sillä aikaa kun odottelin Mian heräilyjä.

Avomies ajeli toissapäivänä jäälle tosiaan rallirataa autoille missä ne uudenvuoden illan ajoit rallia. Aivan loistava rata siis päästellä myös hevosella. Antti oli heti menossa mukana kun se hoksasi että meillä on hirmu iso lääni käytössä. Sehän tietää aina jo valmiiksi minun ajatukset, muutama kierros lämmittelyjä ja turbopappa oli irti! Kyllä oli papparaisessa joka juuri täytti pyöreitä 20 vuotta taas vauhtia. Vesi valu silmistä ja mie vain nauroin. Tätä tuuletusta olhaanki kaivattu taas vähän aikaa. Kyllä puhistuu pää ja ajatukset kun Antin kans ollaan yhtä, se tietää ja tuntee kaikki minun liikkeet selässä milloin käännytään tai hiljennetään tai lisätään vauhtia. Ei tarvi kuin pikkusen liikahtaa niin pappa tietää mitä tehä. Joskus tuntuu että se ihan lukee ajatuksenikin. Tottakai turbopappa muistutti omista tavoistaan kun se oikein kuumuu ja paikallaan ei voi seistä. Kun ei pääse liikkeelle niin se liike nousee aina kuumuessa sinne ylöspäin, eli pystyyn nousuja tapahtu taas muutaman kerran ennenkö pappa rauhottu. Ei se nouse tai hyppää siihen tyyliin että yrittäis ihmistä puottaa, nouseminen on vain sellaista siistiä ja rauhallista ylös nousemista ja alas laskeutumista.

Mia (sisko) ravaili Taaken kans hyvvää vauhtia pitkin rataa ja pari laukkapätkääkin ne otti. Taake kulki taas tosi hienosti ravityöskentelyt kuolaimettomilla suitsilla. Se on kyllä loistava ruuna, niin kiva kattoa sen liikkumista.

Tälläinen alotus vuodelle meillä, otettiin se ilosesti ja riemuiten vastaan. Mira ja Taneli nautti heinistä, harjauksesta ja leipäpaloista. Onni on oma ranta niin kesällä kun talvellakin. :) P.S. Ei muuten yksikään heponen meillä välittänyt raketeista mitään. Tyytyväisenä mussuttelivat heiniään koko illan ja yön vaikka miehet tässä omassa rannassa raketteja paukuttelivatkin suhteellisen paljon.