Tapahtuma rikasta

Ilmeisen iloinen poni.

Tänhään oli kerrassaan tapahtuma rikas päivä ihan kirjaimellisesti. Aamupäivällä puettiin Mira poni joulupukin tuomiin valjaspehmusteisiin, rintaremmiin ja otsapantaan. Niskatyynynkin poni sai lahjaksi sävy sävyyn muiden kanssa, mutta unohdin sen tyystin sisälle muurin päälle säilöön. Kun ei ole sellaista ennenkään käyttäny niin en vain muistanut sen olemassa oloakaan :D Samalla virittelin ponille ensimmäistä kertaa myös kukkahackamoret ajovermeisiin. Ylipäätään oli ensimmäinen kerta koskaan kun niitä sille käytettiin. Hetken sain viritellä suitsia sopiviksi mutta loppujen lopuksi ne asettui ihan nätisti. Tosin kuvat kertovat poskiremmien jääneen vähän liian pitkiksi vaikka käytössä näyttivät hyvältä, toimi ne joka tapauksessa niinkuin kuuluu.

Miralla oli virtaa kuin pienessä pitäjässä. Se vain haluaisi ravata ja ravata, ylähuuli pitkänä ja korvat hörössä. Ja tottakai pitäis saaha painella täysiä menheen, pää vettää miljoonaa mutta roppa ei jaksa samaa tahtia. Omituinen ponski. Ainakin tiedetään mitä se rakastaa yli kaiken. Poni pääsi tänään siis kärryineen jääradalle, missä se viiletti tukka pystyssä aamun sumussa menemään. Oli tytöillä ohjaksissa ollut jo vähän piteleminen kun muori oli niin vauhtia täynnä. Päätin tänään että oli viimeinen Miran kärryttely päivä, pulkkaa voidaan kevyempänä vielä pitää perässä kun poni niin tykkää vielä liikkua vaikka maha alkaa olla jo hillittömän kokoinen. Vuorokausia tuli vasta 180 täyteen. Aika menee ihan hirmu nopeaa! Ei ihme että on massukin kasunnu kohisten.

Kuinka hauskaa ponilla voi olla!

Jäärata autojen parkkipaikka. Ohitte köpsytelhän kotia.

Miran ajeluiden jälkeen se pääsi tarhaan ja tytöt lähtivät hakemaan naapurin hevosia (Forkku issikkaoria ja Miska shettisruunaa) meille satuloitaviksi jotta pääsevät maastoon. Tytöt kerkesi löysätä Forkun toiseen tarhaan missä se on meillä majaillut ennenkin kiltisti, mutta nytpä ori päättikin päästellä langoista läpi meidän pihattolauman joukhoon. Voi jessus mikä homma oli se sitten ottaa kiinni tuolta. Tottakai se orina oli heti pienen Miran kimpussa joka kyllä kunnolla tykitti oria pitäen sen loitolla. Antti ja Taake hällä välittivät koko touhusta kunhan ori pysy niistä tarpheeksi kaukana. Taneli kuitenkin ryhtyi tositoimiin ja alko Miran henkivartijaksi kun huomasi tämän paksunahkasen tukkajumalan "oman lemmikkiponitytön" kimpussa. Forkun mennessä Miraa kohti juoksi Taneli väliin antaen orille lähöt. Jos se ei lähtenyt hampaita iskiessä kaulaan käänsi se persuksen oria päin ja hutkasi kohti. Melko näppärät liikkeet löyty ruunalta tässä hommassa. Forkku oli oikein jääräpää tuulella eikä ottanu ruunan uhkailuista oikein opikseen niin johan löyty Tanelin hampaat orin niskasta pitelemästä ja samalla se pukkasi oria kauemmaksi tarhan toiseen päähän ponista. Puruotteen se löysäsi orista vasta kun puu tuli vastaan ja oli pakko irrottaa. Tästä liikkeestä Forkku tosin otti opikseen ja jätti ponitytön rauhaan. Otin sitten Miran pois tarhasta että saisin Forkun saalistettua kiinni. Oli siinä kyllä melkonen vilinä ja vilske taas, huhhei! Kaikki selvithiin onneksi säikähyksellä tästä rytinästä. Forkulle ei sattunut mitään vaikka Taneli melko kovasti sitä kohteli ja että se paineli kolmen sähkölangan aidoista läpi. Ainoastaan Taneli sai omista hokeistaan pieniä taisteluvammoja toiseen takaseen, mutta niistäkin selvitään hengissä kyllä. Melkonen ruunimus Taneli, Miran oma henkivartija.

 

Pahoittelut kuvien huonosta laadusta. Sumu teki tehtävänsä.