Elämä voittaa

Söppänä ruuna.

Viimein on sellainen olo ollut aamusta asti että tauti on selätetty.
Eilen iltasella käythin ukon kanssa ilta-ajelulla viemässä lännensatula ja vaihdossa tulikin kotiin saksalainen koulusatula Dirlenbach. Tänhään sitä piti tietekki heti päästä Taakelle kokeilemaan. Suhteellisen hyvin se selkään sopikin, takapaneelit saisivat vaan olla loivempaa mallia. Ne jää ehkä liian jyrkiksi, hitusen se myös oli ehkä leveä mutta ei kipannut kuitenkaan eteen vaan istu paikallaan heilumatta mihinkään suuntaan.

Kenttää kun ei ole niin kävimä maastossa sitä kokeilemassa. Ihanan syvä penkki, pehmeä ja isoilla polvituilla, ihan super istua. Taakekin liikkui tosi hyvin eikä vastustellut liikettä missään askellajissa ja väistötkin onnistui mukisematta käynnissä. Ei se ainakaan siis ahistanut mistään. Kokeillaan tätä nyt hetki ja jos tuntuu että  huonommaksi menee niin sitten taas jatketaan sopivamman etsimistä.

Mie niin halvan sen kentän... Kaikki jokka on kotia kentän tehneet, rakennuttahneet tms, niin kommentoikaapa mikä oli paras ja toimivin ratkaisu!

Aurora ratsasteli sunnuntaina Antin. Pappa oli mielissään kun sai pitkästä aikaa ottaa laukkaa. Vauhtia meinasi aluksi olla liikaa kun se niin mielissään tohotti mennä, mutta malttoi sitten rauhoittuakki. Alko näyttän taas hevosen menolta, eikä joltain piirretyn sankarilta jolla jalkoja rullaa miljoona mahan alla. Hassu pappa.

Mie juoksuttelin Taaken liinassa samana päivänä ja sekin sai pitkästä aikaa nostaa laukkaa. Kuvia ei tietekhän ole ko kamerassa oli pitkä putki niin ei tullu samalla kuvattua liina työskentelyä. Joku päivä taas, kunhan vaan nuo pellot ja muut kuivais että päästään jossain työskentelemään taas ihan tosissaan. Alkaa jo tuntua että toistan vaan itteäni näissä postauksissa. Kentästä haaveillen. Koettakaa jaksaa, ne jokka jaksaa lukea muutenki, ainaki välillä!

Kamalaakin kamalampi

Vatsatauti.. Ei onneksi hevosilla, vaan niien omistajalla. Meikäläinen kärsii täällä toista päivää kauheista vatsakivuista. Vessan ja sohvan välin juoksua, kamalaa. Onneksi mulla on ihanaaki ihanampi tallityttö Aurora, sekä tänään kaveriksi tullut Roosa hevosia hoitamassa. Tallinpitäjän onni, kun on luotettavat hevosten hoitajat kun itse sairastaa.



Viime viikolla oli taas ihan kauheita saepäiviä. Hevoset on siis tyytyväisinä, tai vähemmän tyytyväisinä vetäneet lonkkaa tarhassa. Mira kasvattelee vatsaansa ja tisujansa, eikä vielä näytä siltä että Juniori ilmaantuisi lähipäivinä. Epäilen, vaikka minun puolesta se saisi tietenkin kohta vaikka ilmaantuakkin jo :)

316 vuorokautta

Meillä ei taas tällä hetkellä oikein kenttää ole käytettävissä, joten hevosten reenaus motivaatio on melko nollilla. Yksinään maastoilu alkaa olla taas pitkän ajan jälkheen melko kuraa, vaikka on siinä aina oma viehätyksensäkin. Kaveria silti kaipailee aina välillä arkipäivisinkin. Kenttä on tosiaan ihan liika pehmeä tällä hetkellä ja kesää kohti mentäessä sitä ei voida enään käyttääkään kun se viljellään tällekin kesää. Oikean kentän rakennuksesta on koetettu vihjailla nätisti ja kohta vähän uhkaillenki miehenpuolikkaalle, mutta koetappa saappa siihen intoa. Kovempi homma.

Noh, märkää ja kylmää. Näillä menhään. Eiköhän se into liikutukseen tule taas kun keksitään jostain joku pelto missä reenata ja tunteilla. Kunhan kaikki kuivuu ja tullee lämmin.

Tytöt ratsasteli ruunat tänään ja koetin vatsavaivojeni kanssa vääntyä "kentän" laidalle räpsimään ja vähän huutelemaan ohjeita. Taake tuntui olevan taas muulipäällä, on kai päässyt niin levon makuun ettei työn teko oikein kiinnosta. Teki niin mieli itsellä kiikkua kyytiin kousaahmaan sitä, mutta kun hetken napakammin Auroraa neuvoin niin alkoihan se ruuna taipua töihin. Ihan hyvää pätkää tuli välillä. Saima parit laukannostotkin aikaiseksi. Taakella kun on viimeksi laukkailtu kunnon hankien aikaan. Nyt on laukka reenit olleet taas ihan jäissä pohjien vuoksi. Kuvat Aurorasta ja Taakesta.

Blogikirppistä

Käykääpä kurkkaamassa meän blogi kirppis. 

Tavaraa lisäilen sitä mukaa kun saan kuvattua. :) 

Klikkaappa TÄTÄ ja pääset ostoksille. ;) 

310 Vuorokautta

Täytyi Miralla eilen. Tisut on kasvahneet, maitotiehyetkin on täyttyneet ihan kohtuullisesti minkä näkee jo sivu seisonta kuvistakin. Saa nähhä kuinka kauan Juniori meinaa vielä mahassa matkailla. Mulla on semmonen kutina ettei ainakhaan paria viikkoa pitempään. Yövalvomiset alkakoon.

Mie odottelen vieläkin sitä orivarsaa, on se meinaan masuasukkina ainakin oikein rauhallinen. Eilen illallakin tunnin harjailin ponia ja höpöttelin juniorille ja pyytelin ilmoittamaan itestään. Vasta kun kyselin että onko se siellä enään hengissäkään jumautti se yhden kerran mojovan potkun että koko masu heilahti. Vaan siihenpä se "ilonpito" loppuki, ei jumhauttanu toista kertaa. Saa nähhä mikä kaveri siellä oikein on!

Ihanat ystävät lupasi kamerankin lainaan, jottei tarvihte vielä ommaa alkaa ostahmaan. Yritän sen nyt pikapikaa päästä hakemaan ja asentamaan talliin. Eipähän tarvi sitten juosta tammaa häirittemässä tallissa. Viime yön Mira oli nyt ensimmäistä kertaa yksin sisällä. Antti on ollu sillä jonkun yön kaverina, mutta nyt aattelin että ois parempi jos neiti viihtyisi yksinään, olisi enemmän tilaa. Vaikka jaetussa karsinassa ponille onkin ruhtinaallisesti tilaa, on se omalle mielelle mukavampi pitää koko tilassa.

Kävin välillä yöllä kurkkimassa kuinka poni karsinaan rauhoittui. Aluksi illalla se hetken käveli karsinaa ympäri, mutta malttoi sitten jäädä syömään eikä huudellu poikien perään. Fiksu mamma son jos se halvaa olla :)

Marketta ystäväiseni oli viikon meillä täällä lomailemassa. Oli ihana nähdä häntä pitkästä aikaa ja porista kaikista maailman asioista. Ja häätyyhän se sanoa että kun on mahti valokuvaaja ystävä kylässä niin kyllähän sen kuvaamia fotoja on pakko saaha! =) Koiria kuvailtiin yhtenä päivänä, ikävän harmaja ja sateinen viikko kyllä olikin. Eilen sitten innostuin puunaamaan ponia jotta saataisiin siitä vielä kuvat ison mahansa kanssa. Ilman että yksinäni yritän kuvailla. Paremmin saa sitä vähän "poseeraamaan", kun on kaveri kameran takana. Iso Kiitos siis ystävälle, ensinnäki siitä että viihdyit jälleen meillä ja jaksoit kuvatakkin <3

Jännää, jännää! Tisu kuvia ette vielä saahneet kun en ole niistä mitään hyvää kuvaa onnistunu saamaan. Joko non pimeitä, sameita tai muuten suttusia. Tarvis vissiin semmosen selhvie kepakon, jos sois hyvä tisujen kuvaus kapine?

Mitä veikkaat, kuinka kauan Juniori vielä masussa matkaa?

Kaunis mamma ja vähemmän kaunis omistaja, joka vois käyä vaikka kampaajalla jo....

Vappu meni koiraillessa

Lpk Kaukametsän Kätkäläinen

Tosiaankin, erilainen vappu oli meillä tänä vuonnakin. Viime vuonna vappu meni näppärästi kotona ollessa ja päivystäessä aamunousua navetalle. Tänä vuonna paistateltiin ensin lämmintä, aurinkoista päivää heposten kanssa pihalla ja iltasella pakkasin Kätkäläisen autoon ja suunnattiin Lauran mukana Pellon RohkiHallille agility reeneihin. Laura kokeili siis ensimmäistä kertaa Kätkän kanssa treenailua, oli hällä oma koira ja toinenkin laina koira mukana. Kätkä oli näistä koirista ainoa joka oli ensimmäistä kertaa reeneissä.

Lauran valmentaja kehui Kätkän olevan nopea oppimaan sekä lupaava aksakoira. Yritämmä nyt päästä säännöllisesti kerran viikkoon kulkemaan Lauran mukana reeneissä. Mie olen vannoutunut pysymään vahvasti kameran takana kuvaamassa parivaljakkojen kehitystä ja tsemppaamassa tottakai! Myönnetään, liian tekninen laji meikäläiselle. Enkä osaa innostua koiran kanssa leikkimään kun kantapään kautta olen takaraivoon hakannut paimennuksen vuoksi Rauhallisuuden. Varsinkin Kätkän kanssa painotettiin pysymään Hyyyyyyvin Rauuuuhallisena. Joten, yli innokkuus on vaikeaa :)

Lauantaina käythin Miehtan, Kätkän ja Kaihtin kanssa taas Pellossa koirailemassa Hallilla. Eläintenkouluttajan näytössä oltiin "oppilaina". Miehtan kanssa opeteltiin sivu-käskyä, en ole sitä ikinä koskaan yhdellekään koiralle opettanut. Nyt sen varmaan osaankin, sen verran hyvät opit tuli ja koira hoksasi homman nopeasti. :) Kätkä oli vain seuraneitinä. Kaihti opetteli vähän hihnakäyttäytymistä ja luokse tuloa. Hienosti meni pentunenkin. Fiksuja koiria.

 Kätkän ekat reenipätkät videolla.

Vappuaattona pääsin kuvailemaan tosiaan ponskin päiväunia, se lekotteli rauhallisena nukkuen Antin ja Tanelin välissä. Taake oli mussuttamassa heinää verkosta tarhan toisella puolen ja kolmikko aukealla ottamassa aurinkoa. Rinsessa ja sen henkivartijat. Kamerassa sattu olheen pitkä putki paikallaan enkä jaksanu alkaa lyhyempää vaihtamaan kun pelkäsin ponin nousevan ylös jo siinä vaiheessa kun jään putkea vaihtaan :D

Tarha on todella edustavan näköinen kuvissa, siivous oli vielä keskeneräinen ja poni oli tottakai valinnut paskasimman paikan nukkumiseen, minkä oli tarhasta löytänyt. Mutta sinänsä fiksu veto, olihan se kaikkein lämpimin paikka makoilla, kun muualla on vielä lunta. Ja pihattoon kun ei aurinko sisälle paista ;)

Karvaläjä...

ZzzZZzzz....

Ponin vuorokausia täyttyy tänään 303, jäljelle jää siis enään 32 LA:n. Tässähän alkaa hieman jo jännittään!