Läheskään aina. Meillä ei taas ihan ole menny putkeen nämä hommat. Poni lähti astutuksille kun esitteli ruunille ihan jäätävää kiimaa kun karkasi menneellä viikolla niiden tarhaan mistä mainitsinkin edellisessä postauksessa. Noo, niinhän siinä kävi että me myöhästyttiin oriin tykö menossa päivällä parilla, joten nyt ponit ovat sitten orin luona seuraavaan kiimaan asti.
Ihan hullu ikävä poneja jo. Kyllä se sotkee omat päivä rutiinit kun ponit puuttuu tontilta. Mitenhän mie selviän tulevasta heinäkuusta kun näillä näkymin tosiaan jokainen ruunakin vaihtaa heinäkuuksi pitäjää. Huhhuh, kaikkea sitä mennee lupailemaan. Vaan toisaalta, pieni loma itselle hevosista ei varmaan ole pahitteeksi. Vaikka tosi outoa on ajatella tulevaa kuuta, hevoseton kuukausi. Apua.
Jotta tämä meän " aina ei onnistu " ei jäis kovin lyhyeksi niin ei meillä eilen menny hevosten uittaminenkaan ihan putkeen. Taakea en viime vuonna saanut veteen millään ilveellä, nyt ensimmäisen kerran lauantai iltana. Harmittavaa kun kukaan ei ollut tontilla kameran kans, olis tullu kyllä niin loistavaa kuvamateriaalia että oksat pois. Käyntimaaston jälkeen mulla oli tarkoitus saada Taake vietyä veteen sen verran että se kastelisi edes kaikki neljä kaviotansa.
Antti ja Forkku menivät eeltä ja Taake mietti rannassa tohtiiko perässä mennä. Aikansa mietittyään se otti lyhyitä, hiippailevia askeleita veden rajaa kohti. Mie istuin satulassa ja kehuin kovasti joka askeleesta, pitkät ohjatki oli tottakai jotta se sai rauhassa tutkiskella rantaa ja vettä. Parin hiippailevan askeleen jälkeen se vähän nosti ryhtiä ja aattelin että noniin, nyt se rohkeentu astumaan veteen. Haha, kyllä meni meikäläisen pasmat sekasin kun ruuna otti ihan hirvittävän kokoisen loikan rannasta paikaltaan veteen ja jatko muutamalla laukka askeleella niin pitkälle kun maata veden alla riitti kunnes humpsahti melkein korvia myöten vetteen. Forkku raukka oli juuri tulossa rantaa päin ja jäi melkein hirviloikkia tekevän Taaken alle. Mie keikuin satulassa ko mikäkin perunasäkki ja nappasin etukaaresta kiinni että pysyin kyydissä, nauroin ja kehuin hevosta kun se meni veteen! Huikeaa! En osannut yhtään varautua tuollaisiin loikkiin. Ensimmäinen ajatus kuitenki oli ettei passaa puota kyytistä, kastuu puhelin ja hajoaa. Toinen ajatus oli että Taake on ihan super ja kolmas oli että Ei jumankauta, herra hevonen kasteli satulaa myöten kaikki. Ihan kaikki. Kiva, laadukas nahkapenkki ihan veden alla. No, ei siinä muuta voinu ko nauraa, kehua ja taputtaa hevosta ja ohjata se vedestä pois jotta saadaan satula pikapikaa kuivumaan.
Pari päivää on satula ollut kuivamassa, eikä onneksi näytä että se olisi kovin itseensä tuosta kohtelusta ottanu. Toivottavasti. Näistä hömpötyksistä on taas hyvä jatkaa sateita lupaavaa viikkoa tekemättä yhtään mitään. Hevoset viettävät epävirallisen virallista lomakautta taas saepäivien ajan kun missään ei voi ratsastaa kun joka paikka on niin tuhannen turkasen märkää että oksat pois... Parempia kelejä odotellessa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti