Niin äkkiä menee tämä aika. Postaus on täytetty taas jo viikon vanhoilla kuvilla. Aamulla räpsyttelin Mailerista uusia kuvia, varsinkin päästä koetin saada hyvää kuvaa kun varsa meinaa taas vissiin vaihtaa väriään. Vauvakarva villatakki ei ota irrotakseen lainkaan selästä ja kyljiltä. Tosin talvea kohtihan mennään niin eikai sitä kukaan takkiansa luovuta, varsinkaan kun toisetkin jo puskevat talvi karvaa päällensä. Silmän - ja sierainten ympärille on alkanut tulemaan ruskeaa, tiä sitte mikä tuo Maileri haluaa olla väriltään.
Jätkä on alkanut näyttään ihan kivalta. Ei tunnu olevan sellainen raskas shettiksen jössikkä, vaan on vähän pitempi kinttuisen olonen minun silmään. Mikä tietenkin ihan hyvä homma, jos juoksijan ropan tekee ;)
Mira on saanut kengät allensa niin lenkit menee lepposammin soratielläkin. Nyt kun pellot on saatu kaikki niitettyä (viime kuussa tosin jo) voidaan pellolla kärrytellä, mikä on ihan hyvä. Ei tartte mennä pitkään eikä edes lujaa kun saadaan mammalle hiki pintaan ja varsa saa touhuilla omiaan omaa tahtiaan. Lenkkien tahtihan on kerran pari max kolme viikossa. Ihan miten kiireiltä kerkiän. Nyt on ollu niin hoppua että on tämä postaus tahtikin käynyt ihan hävettävän hitaaksi.
Ponit oli eilen ensimmäisen yön pihatossa. Iltaruokinnan aikana Mira ei tehnyt elettäkään portille käsin niinkuin on tähän asti tehnyt. Ajattelin sitten että no olkoot nyt ekan yön sitten pihalla, jossain välissähän se on totuteltava kuitenkin. Aamulla tarhassa oli viisi oikein hyvin viihtyvän näköistä kaviokasta ruokia odottelemassa.
Tähän astihan ponit on olleet kuukauden päivät jo ruunien kans pihatossa päivisin. Maileri on alkanut päivä päivältä enemmän hengailemaan isojen poikien kans kun mami taas keskittyy edelleenkin siihen olennaiseen, eli syömiseen. Toki täytyyhän kantavan saada syödäkin että jaksaa. Ponit on päivisin vuorotelleet ruunien kanssa pihatossa nukkumisen kanssa. Kerran olen pongannut kaikki viisi sisältä yhtäaikaa. Joten eiköhän ponit ole saaneet yönkin aikana pihatossa kölliä. Ainakin Mailerin selkävillat kielivät pihatossa oleskelusta, puruja kun oli tarttunut mukaan.
 |
| Koipeliini |
Huomenna meillä on ensimmäiset tunnit taas kesän jälkeen. En malta ootella, ihan mahtavaa alottaa ne taas. Joten eiköhän tässä päästä taas normaali rytmeihin postaustenkin kanssa kun saa nämä ylimääräiset kiireet hoidettua ja alkaa normaali rytmit taas.
Voi mahoton kun aika menee nopeasti! Hauska muuten lueskella, kun meillä tasan samanlaisia hommia täällä menossa, Viola ja Viena ovat viettäneet nyt jo joitakin öitä pihatossa, ja porukka on hyvinkin tiivis. :) Eilen veräjällä oli vastassa vaan Viena ja Vilma ja ehdin jo aatella, että no nyt on Viola mennyt nukkumaan liian lähelle seinää ja jäänyt jumiin tai loukannut tai kipeänä tai... Ja kun kävelin pihatolle, niin siellä se veti sikeitä keskellä pihattoa ja Maisa oli hoitovuorossa. :D Tuli niin hyvä mieli, kun alkuun ressasin just sitä, että Maisa pompottaa varsaa, kun kerrankin on joku, jota pompotella... Mutta näköjään ei. Onneksi! :) Yhden yön kävivät kyllä välissä pihassa taas, kun oli ollut sateista ja märkää ja inhottavaa ja aattelin, etä paremmin saa Viola nukkua, kun ovat omassa rauhassa. Se köllähtikin heti mutsin heinäkasaan pötkölleen. :)
VastaaPoistaMukava lueskella Mailerin kuulumisia ja katsella kuvia! Jäi vähän harmittamaan, kun kesällä ei sitten joutanutkaan kuvausreissulle sinne suunnille, mutta tulemme sitten ensi kesänä Sprintteriä kuvaamaan! ;)
Ihan mahtavaa, ens kesää ootellessa ;)
PoistaIhana postaus taas <3
VastaaPoista:)
Poista