Maileri on pian 10 kuukautta. Kyllä on tähän kymmeneen kuukauteen sopinut vaikka ja mitä, niin hyvää kuin pahaakin. Eniten itseä ihmetyttää että mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Päivä toisensa perään ja tuntuu ettei mitään ole saanut aikaseksi, vaikka jotain kuitenkin on. Omituista. Jokainen päivä menee tohinalla. Kotona on tietyt rutiinit hevosten ja koirien osalta jotka vievät tietyn ajan jokaisesta päivästä. Ei sillä, aikaa mulla kyllä töiden jälkeen on ettei se ole mitenkään ongelma nykyisin. Nautin kun saan tehdä kotona asioita ja omaa tahtia. Kaikki siis hyvin.
Mailerin kans on koetettu touhuilla uusia asioita. Aurora on käsitellyt sitä nyt paljon itte täällä ollessaan ja olen luottanut sille ponin talutuksen kotoa kentälle (täytyy mennä jonkin matkaa meidän ja naapurien pihatietä). Ei Maileri koskaan ole paha ollut, eikä ole harrastanut mitään tyhmyyksiä. Lähinnä koettanut näykkiä taluttajaa hihaan. Silloin kun se on oikein virtanen jäbä se ravaa koko välin taluttajan rinnalla löysällä narulla kentälle. Muiden käsittely Mailerin kohdalla tekee sille kuitenkin tosi hyvää, se ymmärtää että myös muita ihmisiä täytyy uskoa ja kunnioittaa kuin minua. Jopa näitä pienempiä ihmisiä.
Auroralla oli hiihtoloma nyt viikolla ja me innostuttiin kokeilemaan Mailerille ekoja puomeja. Jätkä joutui kuitenkin olemaan vain liinassa jottei se yksinään kentältä painele kotia jos irti päästetään, mutta sehän ei puomi työskentelyä haittaa. Työskentely ja "työskentely", lähinnähän se oli vaan puomeihin tutustumista.
Ensi reaktio oli puomeihin vain normaali yli kävely, aivanko ne olisi aina siinä maassa maaneet. Kumpaankin suuntaan, ei mitään reaktiota. Ravissa puomeille tullessa jätkä vaan lompsutti ne samanlaisella "eimillään"-reaktiolla. Ensin laiteltiin pieni ristikko mikä vaan aluksi käveltiin yli, sitten ravissakin pysähdyttiin ja käveltiin yli, kunnes Aurora sai pieneen poniin vähän vauhtia ja loikkasihan se. Niin se hoksasi että vitsit, tässä hommassahan täytyy olla vähän vauhtia jotta saapi ponnistettua yli. Lopuksi ponipoika päästeli vielä pienen pystyesteen ylitse. Taisi olla hauskaa.
Ainiin, Mailerin rekisteröinti on nyt saatettu päätökseen. Hetken aikaa meni kun mie vain oottelin päätöstä hippoksesta ja ne odottelivat Miran dna:ta josta eivät kuitenkaan soittaneet että sitä tarvitsevat. Pojan väriksi tuli siis mustanruunikko ja selässä oikealla valkeatäplä, lyhenteet menee siis näin mrn, selässä oik. vtpl .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti