Taake on klinikka reissun jälkeen saanut työskennellä säännöllisemmin. Meillä on ollut nyt hyvän tovin joustorunkoinen Admiral Dressage koulusatula testissä. Taake on liikkunut sen kans tosi hyvin ja se tuntuu olevan oikein hyvä, ainakin ihan sikapehmeä istua. Tänään vien satulan kuitenkin postiin takaisin satulan myyjälle, sitä toppaillaan vähän uusiksi Taaken selälle sopivammaksi ja sen jälkeen se tulee takaisin. Jos se sitten istuu takaakin vielä paremmin kuin nyt niin tämä satula varmaan jää meille.
Auroran kanssa viikonloppuna kuvailtiin. Kävin ensin itse Taaken selässä "läpiratsastamassa" sen jonka jälkeen Aurora kiipesi kyytiin taas hetken tauolta. Paremminhan Taake Auroran kanssa kulkee kuin minun, omasta mielestä, hihi.
Mulla on ihan järkky etukenokin joka kuvassa. Miten olis niien tuntien laita taas? Kyllä kiitos, huudon alle olisi aivan loistavaa päästä taas säännöllisesti. Tälle talvelle kun on ollut vaikka mitä koko ajan ettei ole oikein päästy tunteilemaan. Mutta joskos se siitä. Ehkä taas ensi vuonna? Jos sitä lähiajoille odottaa kovasti tapahtuvaksi, on varmaa että tulee taas takapakkia jostaki ja mitään ei tapahdu. Mutta kaikella on aikansa, eiköhän nämä joskus saada taas lutviutuun.
Taake on kuitenkin parantanut työskentelyään kovasti tässä viimisen parin viikon aikana. Laukka on alkanut taas vähän kehittyä oikeaan suuntaan (aina ollut helpompi suunta) ja vasempaan on alkanut laukannostot sujumaan tosi hyvin ja muutama askel tulee aina hyvää laukkaa joka otetaankin sitten jo alas. Alas ennenkuin hevonen lösähtää. Huomattava parannus tuntuisi tulevan tämän joustorunkoiseen vaihdon jälkeen varsinkin tässä laukka-asiassa.
Aurorasta ja Taakesta on tottakai miljoona kuvaa, niistähän ei saa kuin hyviä kuvia. Neitillä oli tosiaan ratsastuksessa pieni tauko taas, mutta hyvin se meni silti siihen nähen. Edellis kerran tauon jäljiltä selästä kuului vain kommenttia "En mie ennää ossaa", "Ei tästä tule mitään", "En mie osaa!". Tällä kertaa selässä oli oikein hiljasta ja ratsukko kulki tosi kivasti. Ohjien käsissä pysyminen meillä on vissiin sukuvika kun jatkuvasti on liian pitkät ohjat. Eiköhän me neki opita joskus pitämään, Taake ainakin opettaa kun se on ohjan tuesta hyvin tarkka.
Eilen kävin Taaken ja naapurin ratsukon kanssa laukkamaastossa. Olipa hauskaa pitkästä aikaa. Taake oli ihan tohkeissaan kun se sai puottaa menemään niin lujaa kun tahtoi. Kotia tullessa se intoutui jopa vetämään ihan tosissaan raviravia. Forkku puotteli perässä minkä jaloistaan pääsi. Käytiin pariin otteeseen ylämäki ottamassa laukalla ja käveltiin takasin. Mäki on ihan suhteellisen pitkä, mutta kovin loiva, hyvää reeniä.
Touhukkaalla viime viikolla Taaken liinauksen jälkeen se pääsi ottamaan pientä jumppa estettäkin pitkästä aikaa. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa ruunan kanssa kahdella ohjalla juoksutusta. Leimun kanssa ollaan tätä harrasteltu jo jonkin aikaa. Hyvinhän se sujui ruunaltakin. Tässä tuolta päivältä pari kuvaa.
 |
| 11.32016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti