Ponipoika täyttää ihan muutaman päivän päästä tasan kymmenen kuukautta. Kuinka äkkiä tämä aika oikein menee? Paljon on pienen pojan elämässä ehtiny jo tapahtua ja se on meille osottanu kuinka hyvä luonteinen poitsu meillä onkaan. On matkustettu vinkalla emän ja kaverin kanssa, on käyty mamin kanssa tapahtumassa missä musiikki pauhasi ja ihmisiä oli enemmän ja vähemmän. On rällätelty kavereiden kanssa ja opeteltu tarhaamaan yksinään. Myös klinikka vierailut ja eläinlääkärit on tulleet hyvin tutuiksi niin ikävällä kuin positiivisellakin tavalla. Kaikki uusi on kuitenkin otettu positiivisesti vastaan. Mikä ihana poni poika.
Viime viikolla koetettiin ottaa rakenne kuvaa jätkästä kun mulla oli täällä ylimääräisiä käsipareja touhuilemassa. Alkuun kuvat oli tätä luokkaa "en seiso, enkä varmasti kato eteen enkä kameraan", mutta loppujen lopuksi jokunen kuva oli suht onnistunut. Ihan ennen kuvia piti tietenki käyä vähän urheilemassa, kyseisenä päivänä se tarkoitti liinassa juoksuttamista jotta ylipäätään mikään kuvaaminen olisi mahdollista.
 |
| 10kk |
Kyllä se tietyssä valossa näyttää omaankin silmään ruunikolta, valkean täplänsä kera. Saapa nähdä millainen täyssisar syntyy kesäkuulle. En millään malttaisi odottaa!
On se sellainen kultapoika, omineen pienineen jekkuineen. Kaikinpuolin näppärä jäbä, mikäli vaan kaikki menee tulevassa hyvin niin miksei siitä ihan näppärä monikäyttöponi tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti