Tuitui tuittupää urheilemassa

Viimein sain apukäsiä tänne kotosalle ja päästiin ponien kanssa liikkeelle. Miralle laiteltiin kengät jalkaan jotta päästään taas kohottamaan kuntoa ja kasvattamaan pikkuhiljaa takaisin lihaksistoa mikä katosi kuukauden aikana. Tehokkaita nuo varsat. Tilannehan pääsi kehkeytymään kun Mira ei kiimaillutkaan kuten olin laskenut joten ne olivat orin luona kuukauden. Hoito on ollut moitteetonta ja hyvää, omaa tyhmyyttäni kun en pakannut tammalle rehuja sinne mukaan varoiltakaan. Vaan onneksi Miralla on hyvä rehunkäyttökyky, niin eiköhän tästä päästä taas komistumaan.

Mira pääsi yhtenä iltana testailemaan sen lempihommaa pitkästä aikaa, kärryilyä siis. Tuo poni se vain rakastaa kun sille laitetaan kärryt perään. Tuima oli asiasta eri mieltä. Sen mielestä ei olis ollu yhtään kivaa juosta emän perässä vaan edellehän se olisi ollut päästävä. Tyhmä naru kuitenkin esti sen ilon! Pariin otteeseen Tuima koetteli rajojaan kunnes usko että ei siitä vaan ohitte pääse. Pieni pätkä kun oltiin menty kiltisti otettiin mamma käyntiin ja tultiin takaisin pihalle. Lenkin kokonaispituus oli siis ehkä 500m näistä ravia ehkä 50m pätkä. Hiljalleen kun alottelee niin Tuimakin tottuu takana kulkemiseen.

Tänään tytöt hömpötteli Miran kanssa ilman satulaa laitumella ja Tuittupää sai urheilla oman mielensä mukaan. Ja sehän urheili, luvan kanssa. Hauskaakin tuntui olevan. Pitemmittä puheitta ärsyttävyyteen asti kuvia.

Isommat hevoset on vaan maastoilleet hiljakseen. Taaken kans on otettu metsässä vähän laukannosto reenejä ja väistöjä reenailtu jotta edes jokin pysyisi yllä tässä kentättömässä vaiheessa. Sitä pintamaata odotellaan vieläkin.

Suokkineiti Leimun elämä meidän kanssa loppuu huomenna ja se muuttaa kotiinsa. Toivotamme Leimulle kaikkea hyvää kotikonnuille ja hauskoja tulevia päiviä uuden ystävänsä kanssa. Ehkä me vielä nähdään valmennuksien tms merkeissä :)