Taake palailee reeniin

Kuten moni on varmaan huomannukki on meillä Taaken kanssa ollut kovin epäonninen kesä reenien suhteen. Viimein kun löydettiin sopiva satula ei meillä ollut kenttää missä mennä. Maastoiltu kyllä on alkukesästä paljonkin. Sittemmin meitä on kiusannut hillittömät sateet pitkin kesää sekä ainaiset jonkinsortin ruvet ja haavat jaloissa. Tänä kesänä pysyi kuitenkin kaikesta muusta sählingistä huolimatta kengät jaloissa. Viime kesänä niitä poljettiin urakka tahtia irti.

Kulunut viikkokin paranneltiin yhtä isompaa, laitumella saatua vekkiä ja käytännön syistä Taake siirtyi Miran ja Tuiman kanssa asustelemaan pihattoon. Aluksi se tuntui hyväksyvän Puten helposti pihattoseuraansa, mutta kolmantena päivänä se alko toista ruunaa rökittään vaikka heinien jakokin oli varmasti niin että kaikki pääsivät syömään rauhassa. Liekkö Putte kuitenkin norkoillut Kiukku Herraa liian liki ruoka aikana. Uutukainen sai kuitenkin muutaman taisteluhaavan kankkuunsa ja tulin siihen tulokseen että Taake lähtee mullistelemaan toiseen pihattoon ennenkuin sattuu mitään isompia. Nyt on ollut rauha maassa kummassakin pihatossa ja kaikki vaikuttaa enemmän kuin tyytyväisiltä.

Loppuviikosta touhuttiin Taaken kanssa jo liinassa jotta näin miten se liikkuu vaikka etusessa rupi vielä onkin. Mutta jalka on muuten parantunut hyvin, ei ole turvotuksia eikä mitään. Liinassa se liikkuikin jo puhtaasti joten seuraava etappi olikin sitten reeniä selästä. Eilen Taake pääsikin sitten ekat 'reenit' helpolla kun tytöt kysyivät lupaa ratsastaa. Lähdin kentälle myrskytuulesta huolimatta niille vähän huutelemaan, mitä siellä nyt kukaan kuuli vaikka kuinka yritin rääkyä.

Taaken kanssa mentiin vain paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Aluksi se tuntui olevan vähän jumisen oloinen kunnes hetken keventelyjen jälkeen se tarjosi itse eteen alas menoa, mikä on aina positiivista.  Sen jälkeen ei tarvinnutkaan kun ottaa ohjat käteen ja ratsastaa, ruuna liikkui ilosen näkösesti pitkästä aikaa, varsin hyvän näköistä ravia. Pakko lomista on selvästi välillä ihan hyötyäkin, vaikka alkuun tuntuu jumiselta. Varsinkin vasen suunta oli hankalamman oloista ensin, mutta sieltäkin se vetreytyi hyvin liikkumaan. Laukannostotkin sujuivat hyvin, niitä otettiin pari molempiin suuntiin. Eiköhän sitäkin nyt päästä reenailemaan enemmän, jos ei jälleen tuu jotain takapakkeja.

On kyllä mahtava tunne kun Taake on taas iskussa. Jos se nyt pysyisikin eikä mentäisi hyvän päivän jälkeen taas metsään moneksi viikoksi. Nämä päivät on näitä harrastamisen Ilonpäiviä kaikkien huonojen keskellä ja sitä muistaa miksi tätä tehdään vaikka harva se päivä revitään hiuksia päästä ja raivotaan päätä seinään. Mutta näissä on sitä jotain. Tälläisiä saisi olla vain hitusen useammin.

P.S. Tänään haetaan Maileri kotiin. Kuka huomasi Tuiman kuvasta sen 

otsassa olevat valkeat karvat? Mistä näitä näille varsoille oikein tulee? ;)