Ponimuksen kuntokuuri

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi sunnuntaina haettua ponin kärryt ja valjaat kotosalle. Nyt päästään pikkuhiljaa säännöllisemmin kohottamaan neitosen kuntoa. Ponin jaksamisen ja hyvänmielen ehdoilla ja rajoilla mennään. Kun ei tarvitse mitään himourheilureenilenkkiä vetää, vaan ihan kohotellaan hieman huonoa peruskuntoa.  Nyt ei tarvitse tukeutua siihen että pienemmät tytöt ratsastelee vaan kerran viikossa kahdessa, vaan voidaan parin kolmen päivän viikko kuurilla alotella käynti/hölkkä lenkeillä.
Hiljaa hyvä tulee. Eikö?

Ponin kanssa touhuiltiin yhtenä päivänä vähän "agility" touhujakin pihalla. Ei mitään erikoista, lähinnä vaan irti mukana kulkemista, pysähtymistä ja paikalla oloa. Tai pitäiskö tuota koiraihmisenä kuttua kuitekki Tokoksi, kun ei meillä mitään estejuttuja vielä pihalla ollut ;)
Postilaatikolle yritin neitiä saada mukaan tulemaan, mutta se totesikin mulle pihan tienhaarassa että mee kuule itteksesti vain postilaatikolle, minähän en pihalta lähe mihinkään. Niinpä se käänsi ympäri ja lähti tallustahmaan kotia. Kävin kuitenki hakemassa postin ja poni ootteli keskellä pihaa sen näkösenä että "Kylläpä kesti tuo kotia tulo." On se melkonen kaveri hih!

 

Tänhään kävimä käynti-hölkkä lenkillä pikkusen reilu 3km. Poni sai mennä ihan omaa tahtiaan. Aluksi käveltiin ja sitten neiti ravailikin melkein koko matkan omasta halustaan. Hikikin tuli vähän pintaan ja jaksamistakin olisi vielä ollut, mutta parempi se on kevyesti alottaa niin ei tartte myöhemmin tapella liikutuksen kanssa jos heti vedetään ylirajojen. Taisi Mira kuitenkin olla kärryttelystä mielissään, korvat hörössä kulki menemään koko ajan.

 

 

Allekirjoittanut ainakin oli ;) Kuinka mukavaa oliki pitkästä aikaa kärrytellä ponia! Siitä on pieni ikuisuus kun olen viimeksi kenenkään ponia ajanut. Rentoa menoa! Tästä on hyvä jatkaa.

P.S. Ponskin masu on huomattavasti suurempi vasemmalle puolelle, taitaa meillä pikkuponski olla vielä menossa mukana. "Ilman" kolmatta ultraa. Toinen "varmistus" ultrahan oli vuorokausien 40 tienoilla ja silloin varsulin todettiin vielä olevan kyydissä vasemmassa kohdussa. Siellä se taitaa majailla edelleen, tai sitten Mira lihoo omituisesti vain toispuoleisena ;) On neiti kyllä luonteeltaan hitusen muuttunut. Hormoonit taitaa jyllätä ;) Välillä on päiviä että se tarhassa tulee syliin asti rapsuteltavaksi ja halittavaksi, välistä taas sitä päin ei kestä edes vilkasta kun on korvat niskassa ja kääntää persusta kateltavaksi kun "Ei vaan kiinnosta ja ootta kaikki ällöjä!" :)