Päivän myöhässä.

Eilen meillä oli taas tunti päivä. Laura siis ajeli jälleen meille. Nyt tuntilaisia olikin ennätys määrä yhdelle päivää, kyllä tässä tuntuu jo että hevosia tarvihtee lissää. Onhan se yksi pian kuun vaihteessa jo meillä, mutta siinä onkin rojektia hetkeksi ennen kuin tunnille passaa ottaa mukaan. Sitä siis innolla odotelhaan!

Väkersin ennen tunteja Antille meksikolaiset pitkästä aikaa käyttöön. Niitä sovittelin sitten ennen tuntien alkua ja näytti istuvan hyvin, poskiremmit ja kaikki tuntui olevan ihan hyvin. Jostain syystä ensimmäisellä tunnilla jo Antti oli hirmu herkkä ohjista otettaessa ja pää nousi salamana taivaisiin. Mietin että eihän sillä nyt viime ratsastus kerran laukkapätkät mettässä voinut jäähä tuollai päähän, ei ennenkään ole jäänyt. Tuntien edetessä sen käytös vain paheni ja se tyylilleen uskollisena tarjoutui jatkuvasti vaan loikkimaan takasilleen.
Oman tunnin jälkeen lähinki sitte käppäilemään kotia hakemaan Antille hackamoret.

Kesken tunnin menin ja vaihdoin sille sitten päävehkeet. Kummasti alko ruunan ilme muuttua ja hevonen rauhoittui silmissä. Jokin siellä suussa sitten mättäsi, kuolaimetkin olin kyllä vääntänyt oikein päin suitsiin kiinni, mutta liekö sitten hampaisiin tullut jo jotain piikkiä.
Olen venyttäny ruunien raspaus väliä nyt kuukauden jo pitempään normaalista kun ajattelin että ne menis tammikuulle asti niin sais kaikki hevoset ja koirat hoidattaa kerralla. Raspaillaan hampaat ja laitellaan rokotukset. Täytyy huomenna kopeloida Antin suuta ens hätään ite että tietää tartteeko soitella jo nyt eläinlääkärille vai meniskö se tammikuulle asti vielä. Hyvin se kuitenkin syö, ettei sen puolesta hammaskalustossa pitäs isoa vikkaa olla.

 Eilen tunnilla reenailtiin Taaken kans taas väistöjä mikkä meni selvästi paremmin kuin viime kerralla. Opiskelin uudelleen avotaivutuksen salatkin, onhan se joskus pitänyt osata mutta minun "kouluratsastajan" uralla ne tietyt asiat on tässä jonkun vuoden aikana päässyt jo unohtumaan. Hetki meni että ymmärsin taas mitkä avut pitää antaa ja mitä minun pitikhän tehhä mutta niin se vain muistu ja pieniä pätkiä se sujukin ihan hyvin. Taake tuntui homman osaavan paremmin ko mie ;) Kyllähän se osaa, kun on kesällä reenaillu. Kyllä meillä tuntuu kuitenkin olevan tämä yhteistyö jo parempaa joka tunnilla. Olen vissiin oppinu taas Ratsastaan Oikein enkä vain matkustele kyyissä niinkö jonku vuojen tässä rehellisesti olen jo tehnykki vain. Mutta tästä on hyvä jatkaa!

Poniki pääsi eilen tyttöjen kanssa kärryilemään. Paikka paikoin oli ollu vähän liukasta mutta poni oli ollu reipas ja liikkunu hyvin koko lenkin.