Miran masun kuulumiset

Miran tiineys on jääny taas vähän taka-alalle blogissa, ajatuksia asian suhteen on vaikka kuinka mutta jotenkin en saa niitä puettua sanoiksi. Saati sitten järkeviksi lauseiksi tänne blogin puolelle.
Vuorokausia tulee tänään 274, jäljellä on enään siis 61. Apua kuinka tämä aika okin mennyt äkkiä!

274 vuorokautta

Mamma näyttää minun omaan silmään tällä hetkellä laihemmalta mitä se oli vielä pari kuukautta takaperin. Mikä tietenkin johtuu kauheasta karvanlähdöstä, sitä kun lähtee ja sen näkee kyllä kuvistakin. Jos emäntä on liias hias harjan kanssa ilmestymään tarhaan on poni omatoimisesti hinkutellut karvojaan kohta jokaiseen mäntyyn mikä tarhassa seisoo.

Miran ilme on ollut viimeisen kuukauden tälläinen kuin yläkuvassa. Oikein lepposa ja tyytyväisen oloinen poni. Se pieni "pirullinen" tamma on hetkeksi kadonnut jonnekkin. Jospa masussa matkaaja olisikin se lepposa rautias piirtopää oripoika, joka tuottaa mammalleen potkuista huolimatta jonkinlaista mielihyvää? Hah, hyvät on haavekuvat mulla. Mutta täytyyhän sitä vähän haaveillakin jo, vai mitä? ;)

Lempeä katse.

Näissä edestä ja takaa otetuista kuvista huomaakin sitten sen todellisuuden. Vaikka maha sivuilta näyttääkin ettei ole kasvanut vaan kohta pienentynyt karvanlähdön ansiosta, on se silti ihan jäätävän kokoinen. Ja toki jonkin verran on kasvanutkin taas. Varsa on pyörähtänyt vissiin taas eripuolelle, kun viimeksi kuvatessa edestä oli maha Miran oikealla puolella, kun nyt se taas näyttäisi olevan vasemmalla puolen.

Tytöt käytti Miraa ja Anttia kävelylläkin heti aamusta jo. Samalla siskon uusi koira Ukko tutuistui ponin kanssa vähän lähemmin. Ukko on suomenlapinkoira uros, tulee varmasti vilahtelemaan jatkossakin myös blogin puolella.

Ukko on ominut hellun kelkan itelleen pihalta. Se tykkää kovin istua kelkan kyyissä ajettaessa ja näköjään viihtyy siinä myös ihan itsekseenkin. :)