Eilinen päivä oli kyllä hauska pitkästä aikaa. Aurora pääsi ratsastamaan Miraa ja Laura Antilla, Maileri tottakai mukana ja Miska ponikin pääsi Ida-Sofian toimesta mukaan menoon. Lähettiin metsätietä pitkin kulkemaan ja todettiin peltojen olevan kuivempia kuin aiemmin ja tutkittiin pellon reunan kestävän Antin painonkin. Näin päästiin vähän verryttelemään edestakaisin pitkää sarkaa. Antti tottakai etunenässä ettei pienimmät jää alle. Mira ja Maileri painatti yhtä kyytiä menemään varsan välillä ohittaen äiskä hirmu kyytiä. Miska piti urheasti perää, laukkaan lähtiessä intoutui jopa nakkaamaan pukkia niin että ratsastaja keikahti kaulalle. Harmi kun en saanut tätä kuvattua..
Pellolla naureskeltiin jonkin aikaa kun tytöt otti vielä pikku pätkää metsätietä pitkin. Kyllä oli Mailerilla hauskaa, se jopa (ihan aikusten oikeasti) painatti kauheaa kyytiä laukkaavasta Antista ohitse! Laukkaili vähän turhan kauaksi Mirasta (mamman mielestä) ja se joutui hirnahtelemaan varsalleen että se tulisi takaisin päin. Ja kyllähän se tulikin, vähintään yhtä lujaa kuin mitä menikin.
Maileri näytti siltä että sillä oli tosi hauskaa päästellä kun mamikin viimein painatti menemään eikä vaan tyytynyt syömään. Ponien päivät koostuu lähinnä paljosta ulkoilusta, mutta myös lähinnä syömisestä. Mira on tehnyt hyvin selväksi kakrulle että syöminen on kaiken A ja O. Ja sitä täytyy harrastaa aina ja iankaikkisesti. Eihän sitä koskaan tiä jos vaikka ruoka loppuu kokonaan niin sitä "varaston" avulla pärjää hetken ainakin.
Vielä pitäisi viikko jaksaa ainakin odotella ennenkuin soitellaan eläinlääkäriä ultraamaan Mira. Jännä nähä, onko siellä tuleva Juniori menossa mukana vaiko ei.
Alku illasta hypättiin kuitenkin tyttöjen kanssa autoon ja lähdettiin hoitamaan tupla T:t ja Forkku järven taka. Ensi töiksi sain jälleen nakuttaa Taakelle kengän etuseen. Onneksi vielä löytyi suht sopiva vanha kenkä jotta pärjätään kenkääjän tuloon asti. Kengän laiton jälkeen tytöt alko satuloimaan Taakea ja Forkkua. Ensin olin ajatellut ratsastaa Tanelia, mutta se on lievästi ep oikeasta takasestaan joten päätin sen antaa kulkea mettässä irti omaa vauhtiaan. Järven takana kun on paljon paremmat maastot kuin tässä meän puolella järveä, uskalsin päästää ruunan irti metsässä kun tiesin ettei siellä voi tulla autoa vastaan. Tie missä mentiin on umpikuja autoille ja ohitse ei kertaakaan autot menneet.
Tanelilla meni hetki hoksata että se on irti. Vaan kun sen ymmärsi se muka niin rohkeana ravasi pienen lauman kärkeen ja kuljeksi siellä. Kunnes yhtäkkiä sen maailma järkkyi pahan kerran. Ihan yllättäen yhdelle puulle keskellä metsää kasvoi sarvet ja sekös sai ruunan mielen järkkymään. Pahasti järkyttynyt suomenruuna yritti tähyillä että mistä ne sarvet siihen tupsahti ja kun ne yhtäkkiä lähtivätkin liikkeelle pyörähti ruuna nopeasti lämminverisen ja issikan taka turvaan. Eihän sitä voinut tietää hyökkääkö ne kauheat sarvet kohti!
Porohan se siellä jolkotti komeineen sarvineen. Luulen että se säikähti aivan yhtä pahasti Tanelia kuin mitä Taneli sitä. Kyllä sai taas nauraa niin että meinasin kaksin kerroin vajota. Hyvällä hiekkakangas pohjalla tytöillä oli mukavaa kun saivat laukata ilman että tartti pelätä autoja tms koneita jotka voisivat vastaan tulla. Hevosilla oli hauskaa kun sai päästellä! Löytyi sieltä metsästä pieni maastoestekki. Oikeasti siellä on vaikka kuinka hyviä paikkoja missä hypätä näiden yli, mutta tätä yhtä annoin tyttöjen kokeilla.
Tais olla kummankin ratsukon ensimmäiset maastoesteet. Ne meniki tosi hyvin, Taake vähän lopussa alkoi kokeilemaan Auroraa kun katse tahtoi jumittua aina esteelle alas eikä eteenpäin joten ruuna ei viitsinyt hypätä. Kun katse nousi eteen loikkasi ruunakin esteen ylitse.
Tähän on hyvä lopettaa, saapa nähä mitä hauskaa me vielä keksitään tyttöjen viimeisille kesäloma päiville!
Ihania kuvia! :)
VastaaPoistaKiitos :)
Poista