Mailerin kontrolli aika Oulussa klinikalla oli siis torstaina. Keskiviikkona saatiin kuin saatiinkin Tanelille soiteltua ja sovittua aika samaiselle torstaille. Aika oli tosin aiemmin kuin Mailerilla, mutta siitä huolimatta se otettiin kun tarjottiin.
Aamulla alettiin pakkailemaan hevosia autoon pikkusta vaille kahdeksan ja kasilta oltiin jo liikenteessä. Maileri käveli kuin isompikin hevonen suoraan autoon vaikka äiti huusi suoraa huutoa tarhan portilla. Tanelikin tuli kiltisti kyytiin, kerran vain kokeili josko kävelisi vaan ohitse, mutta sitten tulikin suoraan kyytille. Hienot poijaat.
Tanelin aika oli 11.30 ja klinikalla oltiin perillä 11.20 aikoihin. Keli oli jotaki ihan hirveää ajella, joten matka kesti normaalia kauemmin. Perille kuitenkin siis päästiin. Kävästiin ilmottautumassa ja alettiin purkaan poikia autosta. Mailerin vein klinikan ulkokarsinaan odottelemaan vuoroaan ja Taneli pääsi suoraan klinikan sisätiloihin tutkittavaksi.
Ensin käytiin läpi ruunan tämän hetkistä elämää samalla kun eläinlääkäri kopeloi ruunaa läpi. Sitten suunnattiin pihan kautta maneesiin juoksuttamaan ruunaa. Juoksutukset sujui oikein kivasti taivutusosioon pääsyyn asti. Takajalkojen taivutusta alotellessa Taneli oli sitä mieltä että minuahan ei taivutella joten monotan lekuria päin ennenkö se koskee. Takajalka viuhahteli semmosella drivella sivulle ja ell kohti että lähdettiin käyttämään Tane sisällä. Taneli "huumattiin", jonka vaikutuksen alottamista odoteltiin hetki. En nyt kuolemaksenikaan muista mitä ainetta lekuri käytti, mutta se kuitenkin vaikuttu hevosen mieleen rauhoittavasti ilman että vie kuitenkaan unten maille ja kivut pysyvät mikäli niitä on. Aine tuntui toimivan ja taivutukset ja juoksutukset pystyttiin jatkamaan normaalisti loppuun. Jonkin asteisia reaktioita taivutuksiin tuli. Sisälle mentäessä Taneli sitten kännättiin ja sen matka jatkui otj röngteniin ja ultraukseen.
Tanelin mennessä kuvattavaksi, minua pyydettiin hakemaan Maileri sisälle. Sen eläinlääkäri olikin tullut aiemmin töihin joten päästiin siis suhteellisen nopsaan tutkittavaksi. Ell sanoi jo heti Mailerin kävelyn nähdessään että jalka on mennyt parempaan. Pikku ipanassa oli tottakai virtaa kuin pienessä kylässä, minkä voi olettaa 4 viikon karsinassa olon jälkeen joten Maileri sai kokea ensimmäiset känninsä. Rankkaa tuossa iässä jo alottaa! Ipana siis rauhoitettiin ja vietiin kuvattavaksi. Kuvat kertoivat minun pahimman painajaisen olleen ohitse, luojalle kiitos. Nivelpinta oli parantunut todella hyvin, mitä pelättiin ettei lähde paranemaan. Murtuma kuvissa näkyi vielä, mutta eläinlääkärin mukaan sekin on mennyt paljon paremmaksi kun Maileri ei onnu jalkaansa enään.
Näillä puheilla kotiutus ohjeiksi saatiin;
Kaksi viikkoa tarhailua pienessä tarhassa, edelleen teippi/kipsinalusvanu tuen kera. Kahden viikon jälkeen isonnetaan tarhaa, edelleen tarhaa tuen kans toiset kaksi viikkoa. Mikäli neljän viikon jälkeen ei edelleenkään onnu saadaan jättää tuki pois.
Pihattoon Maileri ei kuitenkaan tälle talvelle enään mene vaan se tarhailee yksinään, tai Tanelin paranemisen mukaan Tanelin kanssa pienemmässä tarhassa ja saavat yöpyä sisällä. Taneli ei tosiaan saanut niin kivoja uutisia klinikalta. Jalasta löytyi jännekanavan seinämästä voimakaskaikuinen muutos, mineralisaatio. Lähes luun tiheyden omaava kalkkeuma. Jalalle ei voi oikein tehdä mitään, mikään kylmäys tms hoito ei siihen auta. Taneli viettää seuraavat 4-6 viikkoa sairastarhassa ja sen touhuja seuraillaan. Paranemisennuste harrastekäyttöön hyvin varauksellinen.
Onneksi kotia tullessa oli jotain hyviäkin uutisia tuomisina, mutta Tanen löydökset järkytti meitä kaikkia. Päätöksien kanssa omistjaa ei kuitenkaan hätäile vaan otetaan iisisti ja katsellaan miksikä homma menee. Taneli ei kuitenkaan vaikuta kipuisalta, liikkuukin oikein mielellään pienessä tarhassaan. Loppuun vielä pari video pätkää Mailerin pukki-ilottelusta tarhaan päästessään ja potilaiden "Ei Saa Riehua"- käskyn uskomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti