Vihdoinkin Painikaveri

Mailerin painikaveri ei ole saman ikäinen, eikä oikein saman kokoinenkaan, mutta ori se on. Naapurin karvainen issikka Forkur. Aiemmin en ollut tullut edes miettineeksi että pojat voisi painia keskenään. Liekö se johtu tuosta Mailerin jalasta, ettei ole tarvinnut tälläistä edes miettiä. Kuluneella viikolla kuitenkin mietiskelin jätkän liikutusmahdollisuuksia ja yhtäkkiä huomasin mietiskeleväni naapurin oria painimassa. Puhelin käteen ja tekstaria joskos kenttä treffit oreilla onnistuis. Ja onnistuihan ne.

Keskiviikkona kävimä ekan kerran kentällä ja laskettiin orit irti. Maileri pinko sata lasissa kenttää ympäri ja Forkur raukka yritti pysyä tuon pienen mustan pallon perässä. Välillä painittiin ja taas mentiin sata lasissa rinkiä. Forkur onnistui riisumaan Mailerin ihkun pinkin riimunkin päästä. Jep, luit oikein. Aurora osti Mailerille kotiriimuksi ärhäkän pinkin riimun. Haha, meneehän se kotona. Ja nolata jätkä vielä näin postauksissa kuvien kera. Alla video keskiviikolta.

Torstai menikin vain tarhassa ollessa kovan pakkasen vuoksi. Elohopea oleskeli lähes koko päivän -30 yläpuolella. Eilettäin pojat pääsivät kuitenkin taas painimaan ja tällä kertaa homma oli selvästi enemmän sitä painimista kun rallittamista. Forkku on kyllä fiksu kaveri, sillä riittää malttia tuommosen yli-innokkaan pikku palleron kanssa mutta siitäkin löytyy vähän vauhtia tarvittaessa. Ilkeäkään se ei missään nimessä ole. Tässäpä kuvia poikien painista eiliseltä.

Forkku on niin mainio SetäMies. Kunhan nämäkin painit saadaan "vakioksi" niin eiköhän tuon Mailerinkin maha ala pikku hiljaa pienentyä. Ainankin niin sopii toivoa, hih!

Vieläkö sattuis vaikka aurinko paistaan jonain päivänä niin saattais tällä minun rämäkalustolla onnistua nämä kuvatkin joskus. Vaan, sitäkin päivää ootellessa. Vai jokohan sitä kannattais yrittää investoida edes uuteen putkeen? Valovoimaisempaan pitkään, vasta sain pienen valovoimaisen joka onkin ihan sikahyvä, mutta ei oikein onnistu tässä orien kuvailussa kun ne painattavat mennä kentän toiseen päähän.

Tuli vähän lämmin, mutta hauskaa oli!

Iltapäivällä käytiin myös ratsastamassa Leimu ja Taake. Taaken jumeja on saatu jumppailtua auki, vasenpaan kierrokseen asettuminen ja taipuminen oli helpompaa kuin viimeksi ja ruuna kulki oikein mielellään. Ravi oli ihan sikahyvää, hidasta ja tahdikasta. Oikeaan kierrokseen laukkaakin tuli jo muutama ihan super hyvä askel! Pikku hiljaa me vissiin edetään, oikeasti.

Kati ja Veera juoksitti Leimua ensin ja sen jälkeen V ratsasteli liinassa hetken. Tamma oli selvästi rauhallisempi kuin edellis kerralla. Kati rohkeentui ratsastelemaan sitten jo kentällä ilman liinaa ja raviakin tuli otettua hyvät pätkät.

Ai vitsit, Sussu tulee tänään ratsastelemaan Taakea ja Leimua. Kuvapainotteista postausta on varmasti huomenna tulossa. Vaikka sellainen tuli kyllä tästäkin.