Viimein on oma nuppi taas kunnossa kaiken väsymyksen ja vastustamisen jälkeen. Tässä joululoman aikana on kerinyt vetää henkeä ja levähtää kunnolla, sekä saanut omia ajatuksia kaikesta tapahtuneesta kasaan. Syksyn sotkut olen viimein saanut selvitettyä ja oma pää kiittää. Taakekin ehkä kiittää, ainakin se on nyt ihan mielellään lähtenyt töihin ja mullistelijan ilme on vaihtunut korvia höristeleväksi hörisijäksi pihaton portilla
Nyt on siis pikkuhiljaa palattu reehniin, tai ainakin kovasti yritetään taas. Kenttä alkaa olla tosi kiva, on sitten eri kiva mennä kotonakin "isolla" kentällä missä pystyy ratsastamaan jopa suoraa uraa! Viime vuonnahan meidän talven kenttä oli lähinnä soikean muotoinen kaikkine kallistuksineen. Ei tämäkään kenttä ihan luotisuora ole, mutta silti se on paljon parempi kuin viime vuotinen. Taakenkin kanssa pystytään nyt kunnolla treenaamaan laukkaa. Jospa sitäkin saataisin tämän talven aikana nyt hiottua. Eihän tuon kanssa ole laukkailtu rehellisesti kuin heinäkuussa ruotsissa viimeksi. Pari kolme kertaa maastossa syksyn aikana.
Toissa iltana ratsastelin otsalampun valossa ruunan kanssa kentällä. Sain kaverilta sovitteille uuden satulan ja ruunan ravi tuntui tosi hyvälle ja kaikki liike tuntui paremmalta ja helpommalta edelliskertaan verrattuna vanhalla satulalla. Tämä uutukainen satula on siis Prestige Hippos Appaloosa, tuntuu ja näyttää istuvan kuin nyrkki silmään. Meidän saksalainen laatupenkki Dirlenbach on ihan sika ihana ja pehmeä istua, mutta se on Taakelle liian leveä. On käytetty edestä korottavan lampaankarva romaanin kanssa, mutta nyt se on tuntunut enemmän epäsopivalta kuin kesällä. Satula on tosi hyvää nahkaa ehkä haluais luopua siitä, mutta pakko se on myydä pois tämän toisen edestä. Eipä sille toistakaan käyttäjää meillä ole. Jos joku tarttee satulaa niin täältäpä lähtis siis huippu penkki, suorahkoon selkään. Sopii myös lyhyeen selkään, paneelien pituus on 45cm! Penkki 17". Leveydestä ei merkintää mutta MW/W välillä.
Eilen Laura tuli käymään meillä piiiiiitkästä aikaa. Larppa kiipesi ensi kertaa hevosenkin selkään sitten viime kesä vai heinäkuun jälkeen? Kuitenkin. Entiä kumpi meistä oli enemmän innoissaan asiasta, mie vai Laura. Mie ainakin kun sain pitkästä aikaa jonkun muun Taaken selkään. Kelikin oli suotuisa kuvailuun vaikka minun kamera veteleekin viimeisiä, sain jonkun kuvan aikaiseksi. Laatu ei enään päätä huimaa mutta johan nuista selvää saapi. Pientä video pätkääkin sain aikaseksi pitkästä aikaa. Pitkähkön tauon jälkeen Taakella on tottakai vauhtia ja virtaa kuin pienessä pitäjässä. Varsinkin laukkaamisesta ruuna on nyt innostunut tosissaan ja sen näkee videoltakin kun tarjoili ravin sekään vähän väliä laukan nostoa. Mutta eiköhän se tästä taas tasotu kun päästään säännöllisesti kentälle. Paitsi meän reenejä tuli heti häirittemään pakkasjakso, nyt on mittarissa -17 ja sen pitäisi vain kiriä loppuviikkoa kohen. Mutta näillä mennään taas, ainakin oma motivaatio on taas kasvussa ratsastuksen suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti