Tänään on ollut kyllä tämän vuoden hienoin ja lämpimin päivä. Tuuli on kyllä ilmoitellut itsestään koko päivän, mutta ei liian kylmästi. Lämpötila on koko päivän ajan ollut plussan puolella asteen verran. Makia keli sai kaivelehmaan kameran lenkille koirien kans mukaan, mitä en olekkaan hetkeen taas tehnyt. On tullut kuvailtua koiria lähinnä vain jäällä tai pihalla. Nyt kuitenkin nappasin sen tuonne mettätielle mukhaan.
Lihkku, Lumo ja Kätkä pääsivät heti aamusta rellestähmään. Olihan niillä hauskaa sen kertoo kuvatkin. Lumon maha on kasvanut ihan hurjana, mutta vielä se ei estä hangessa loikkimista. Loikkikoot sen mukaan mitä vielä mamma jaksaa :)
 |
| Kelle lie irvistellee, risulle vissiin... |
 |
| Hukka. Kätkäläinen :) |
Lenkiltä tullessa nappasin tarhassa möllöttävistä kaviokkaista pari kuvaa. Yllättäen Antti ja Mira olit niin 'kuvauksellisia' ettei yksikään kuva niistä onnistunu. Tane ja Taake oli kuitenki niin kiinnostuhneita koirista taas että niilä oli ihan nätit ilmeet päällänsä.
Hyrräkin on viihtynyt näillä ilmoilla pihalla enemmän kuin yleensä. Mikä on sinänsä ihan hyvä merkki. Se seurailee nykyisin keskeltä pihaa lintujen lentoa, fasaanien liikkumista rannassa ja hevosten tarhassa. Kyllä siitä vielä hyvä hiirikisu tullee. On se kasvanukki ihan mukavasti sitten viime kuvien oton jälkeen :)
 |
| Korvakarvat on ihan parhaat |
Taaken kans kävin kentällä. Reenailtiin pohkeenväistöjä ja lopuksi molempiin suuntiin muutamat laukannostot. Oikeaan kierrokseen se pisti minut ihan tosissaan töihin kun ei olis millään halunnut nostaa. Vasempaan kierrokseen tuli hyvät nostot ja askeleet oikeinpäin eikä turpa taivasta kohen. Oikeaan kierrokseen tarjosi ensin kiihytettyä ravia ja lähti lapa eellä puskemaan minne sattui. Mulla oli raippa kainalossa mukana, ei sitä juuri koskaan tartte käyttää mutta mukana kulkee kuitenkin. Käytin raippaa vain kädessä sen verran että ruuna hoksasi sen olevan mukana. Askel reipastu muttei kuitenkaan karkuun lähteny ja rauhottui taas normaaliin mielentilaan töitä tehdessä. Raipan olemassa olon se kuitenkin muisti kun pyysin tähän vaikeampaan suuntaan laukkaa sain muutamassa nostossa ensimmäisenä pukit ja sitten laukka rullasi ihan näppärästi. Tämä suunta on sen verran hankalampi etten vaatinut siltä muuta kuin ne muutamat hyvät, selvät laukka-askeleet. Hetki vielä ravailtiin loppuraveja eteen alas venyttäen ja lähdettiin mettätielle käppäilehmään loppukäynnit.
Iltapäivästä kävimä hellun kans ajamassa toinen mettätie auki, pääsee nyt sinnekin hevosella selästä ja kärryillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti