Helmikuu on alkanu kivasti kauheilla lumituiskuilla, tuulikin ollu reiphaasti säätiedotusten mukhaan 8-10m/s ja siltä se on tuntunukki. Lämpöset pojat oli aluksi ilman loimea pihalla, mutta jossain kohtaa kumpikin alkoi näyttää jo siltä että " tämä lumi on ihan p*llystä, saiskos takkia niskaan ". Ymmärtäähän sen, ei niillä ole yhtä paksua villaa päällänsä kuten Miralla ja Tanelilla on.
Sadeloimet päällä pojat on sitte olheet tyytyväisinä tuolla tuiskussa. Heinät on maittanu joka turvalle. Jokhainen on päässy nyt muutaman päivän suht helpollakin kun ei olla isommasti liikuskeltu kenttää kohti. Käyty vain kävelemässä. Nekhän reissut ei ole ollu mithän mukavia varhmaan kenenkään mielestä kun tuuli on melkein myrskylukemissa ja lunta tulee vaakatasossa. Sais tämä lumi jo riittää. On kiva kun sitä on, mutta liika on liikaa varsinkin kun sitä tulee monta päivää ja yötä putkeen.
Mira kävi tänhään Tanelin henkisenä tukena jälleen kentällä, tallustamassa hangessa kun ei ollut nuo miehen puolikhaat käyny kenttää aukasemassa. Jospa se nyt saahaan taas auki kun lakkaa tuo lumen tulo, vihdoin ja viimein. Sikälimikäli säätiedotuksiin on uskomista. Kentällä kävi kauhea tuuli ja se välillä nostatti lumen pyörteinä ilhmaan. Mira olikin sitä mieltä tänään että hän ottaa päivänokoset sillä aikaa kun Taneli juoksee rinkiä. Lepposa meininki oli tuulesta ja tuiskusta huolimatta.
Huomenna meille tulee kengittäjä. Vuorossa siis koko porukka. Kengityksen lisäksi on tiedossa myös hierontaa sekä laser hoitoa, jos sille on tarvis. Luulen että omista ruunista Taake voi tarvita laseria, mutta se jää nähtäväksi. Käydään myös ajamassa kengittäjän kanssa Taapero ihan sykemittarin kera. Nähdään millaisilla sykkeillä hyvässä kunnossa oleva "sydänvikainen" hevonen hölkkää. Kengittäjällä kun on pitkä monien kymmenien vuosien kokemus hevosista, treenaamisesta ja hevosten sykkeiden seuraamisista. Hälle on aiemmin tullut yksi hevonen vastaan jolta on sydämen sivuääni pongattu. Meikäläinen saa siis vähän lisää tietoa tästä aiheesta, sekun kiinnostaa nyt niin kovin :)
 |
| Isosta masusta huolimatta, se vain on kaunis. |
Ainiin, melkein unohdin. Pieni porokoira neitonen Kaihti on kasvanut! Se on kotiutunut naapuhriin jo pari viikkoa sitten ja on meillä 'päivähoidossa' lähes päivittäin. Hyrrä-kisun kanssa ne on ihan parhaat kaverit. Harmi kun ei kamera meidän huonoissa valoissa sisällä pysy niiden touhujen perässä. Tulis hyvin hauskoja kuvia kun sais räpsittyä niiden painista kuvia. Tämännäköinen pieni paimen on tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti