Irtojuoksutusta ilman aitoja

En viittiny eiliseen kuva painotteiseen postaukseen tunkea enään Antin lenkiltä kuvia joten jätin ne tälle päivää. Postauksenkin kirjoitin jo eilen illalla valmiiksi sillä tänään olen tunkenut itseni paikalliseen eläintarvikeliikkeeseen harjoitteluun päiväksi jotta pärjään siellä perjantaina yksinäni. Jännän äärellä siis ollaan! Mukavaa vaihtelua minun päiviin. Hevosilla on siis tiedossa vapaa päivä, ellei tytöt ota jotakuta kolmesta Tanelin mukaan kentälle liikkumaan.

Antti thö turbopappa pääsi siis eilen maastoilemaan, ilman ratsastajaa. Alunperin mulla oli tarkotuksena lähteä ilman satulaa käyntimaastoon mutta jostain ilmaantui ajatus päästää ruuna kuitenkin pelto/metsätielle irti. Tälle meidän tielle tohin päästää Antin irti kun tiesin ettei siellä ole autoa/konetta liikenteessä. Viime yönä satanut lumi oli koskematon koiran jälkiä lukuunottamatta, eli naapurin isäntä ei ollut siellä traktorilla eikä autolla. Tien päässä on siis kääntöpaikka eli metsän läpi ei pysty ajamaan toista kautta talvella läpi asti kun sitä ei pietetä auki :)

Tiellähän tuo revitteli, hölkkäili ja lönkytteli muuten vain kuin koirat konsanaan. Lumo koiruus oli mukana menossa lepposalla lenkillä. Antti oli siis ainoa joka meistä irrotteli. Mie tyydyin kävelehmään perässä kamera kourassa ja Lumo vierellä kun pappa painatti menemään oman mielen mukaan. Hauska hevonen, se käyttäytyi kuin koiramme konsanaan. Juoksenteli jonkin matkaa eteen, pysähtyi, tuli takaisin päin ja pari metriä ennen meitä pyörähti ympäri ja kaasutteli taas tiehensä. Hassu turboilija.

Ilmeistä ja eleistä päätellen herralla olikin hubaisaa. On meillä sitten melkonen parikymppiseksi kääntynyt pappa. Välistä se muistutti kaks vuotiasta varsaa :) On se vissiin onnellinen, ainakin toivon niin. Kuvat kertokoon teille kuitenkin lisää papan kaahailuista.

Laitethaan vielä muutama kuva Lumostaki. Mamma niin pyöri mahansa kanssa matkassa minkä kintuistaan kerkesi. :)