Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Lauantaina kävin ratsastelemassa Taaken ja Laura tuli tallikamuksi ja ratsasteli samalla ihanan Pablon. Hiivatti että mie olin aluksi ihan hukassa taas. Isolla kentällä, tasasella pohjalla mentäessä minusta tuntu aluksi etten osaa ratsastaa hevosta edes suoraan. Miten se voiki tuntua niin hankalalta? Kaikki avut ja ohjasotteetki oli ihan hukassa. Luojan kiitos Laura oli mukana, (ensimmäistä kertaa muuten ihan kameran takanaki! ;) ) ei olis meikäläisen sekoilusta tullu loppua jos ei välillä olisi neuvoja saanut. Jotenki olin niin hukassa, etten edes muista millon viimeksi ois niin ollu. Vaikka aina mie olen kyllä vähän hukassa...

Noo, hankalan alun jälkeen homma alkoikin sujua kun ensin sain taottua itelleni että nyt on kunnolla tilaa ratsastaa eikä tarvi varoa hevosen kans kaltevaa kulmaa tms hankalaa mitä meän pikkupellolla on kotona ollut. Nyt piti vain kaivaa itestä se rohkeus ja oikea asenne sinne selkään. Ne kun löysin ja sain taottua vielä lisäksi päähän että muistan käyttää kaikkia tarvittavia apua oikein niin Taake alkoi olla aika mukava ratsastaa. Laukat ruuna nosti tosi hyvin, mutta selässä keikkuva ei meinannu tähänkään millään päästä mukaan. Alku oli taas tosi hankala. Kun pääsin liikkeeseen mukaan, meni sekin huomattavasti helpommaksi ja sain aikaan ihan hyvääkin laukka pätkää. Taake on nykysin siinä mielessä aivan loistava opetushevonen, että sehän ei tee sitten tasan mitään jos ratsastaja ei tee selässä oikein. Jos piät ohjaa väärin, tai istut etukenossa selässä tai muuta vastaavaa, se heittää homman läskiksi. Mutta kun istunta on oikein ja ohjatki pysyy tuntumalla, tekee Taakekin oikein kunnolla töitä. Loisto ruuna, oppii tämmönen tuhannen tunariki taas käyttään oikeita lihaksia ja nimenomaan Ratsastamaan oikein! Kaikenkukkuraksi kun omaa vielä mahtavia ystäviä jotka neuvovat aina kun on tarpeen, Kiitos tytöille!

Tällä viikolla Oona on käymässä kesäloma reissulla joten hoidellaan Auroran ja Lauran kanssa ruunien iltatallitoimet ja liikuttamiset. Oonan isä on onneksi niin huippu tyyppi että se käy hoitelemassa ruunat aamusin, niin ei tartte aamusin tallille ajella tuota väliä.

Eilen ratsasteltiin maneesissa, olipa outoa olla taas seinien sisällä! Toi meikäläiselle taas hetkeksi omat haasteensa ratsastukseen alkutohinoissa, mutta nyt Taake oli kyllä helpompi ratsastaa. Tosin johtunee siitä että itsellä oli nyt paketti kasassa huomattavasti paremmin kuin lauantaina. Yritin reenailla harjotusravissa istumista samalla kun Laura ratsasteli Pabloa yhtä aikaa. Minun harjotukset meniki ihan kivasti, jospa sitä saa näistä omista hommistaan taas vähän kiinni! Meikäläinen niin tarvis ite säännöllistä huutoa, säännöllisin väliajoin. Ja me niin tarvima se kenttä kotia. Voi että mie jaksan sitä täällä toitottaa, mutta että te lukijat ole ainoita jotka siitä kuulee. Meinaan, on melkoinen "jankkaus" kotona käynnissä, voitte uskoa. :P

Rankemman reenin jälkeen on hyvä kylmäillä kinttuja. Kyllä huomaa muuten heti että hevonen on karsinassa asustelemassa. Koko pihatossa olo ajan ei ole Taaken takasten jännetupet keränneet nestettä kun se liikkuu lähes koko ajan. Nyt kun seisoskelee yöt boxissa, sen huomaa kyllä. Jännetupet on pienesti pullollaan koko ajan. Liikkeessä laskee hyvin kuivaksi mutta muuten on pientä nestettä. Ei se onneksi ole niin vaarallista, tarkempaa hoitoa vaan nyt, kotia tullessa pääsee taas pihattoon. Oikein kuraseen aikaan syksyllä kun pohja oli huono kävellä kotona, keräsi ne silloin päivänä, kahtena nestettä. Muuten ollaan vältytty tältä.