Maileri 1,5kk

1.7. ikää 1,5kk

Mihin tämä aika oikein menee?! Vasta oli toukokuun loppupuoli ja pieni oripoika syntyi. Kolme viikkoa meni hurahtaen varsaa ihmetellessä. Mira karkasi ruunien tarhaan ja osoitti kiiman merkkejä. Mie rimpautin oriin omistajalle ja niin sitä mentiin. Mira ja Maileri matkasi ensimmäisen reissunsa varsan isukkia moikkaamaan. Nyt on jo vierähtänyt kaksi viikkoa kun M:t on olleet reissussa. Me tosiaan myöhästyimä nipinnapin parhaista astutuspäivistä, joten tyypit ovat seuraavaan kiimaan asti siellä. Ei tarvi kuskailla edes takaisin tätä väliä.

Tänään oli kuitenkin ponien kavioiden hoitopäivä. Kengittäjämme oli tiedettävästi Rovaniemen seutuvilla tänään joten sovittiin että käydään Mira ja Maileri hoitamassa, joten miekin ajelin Roihin. Sieltä loikkasin kenkääjän kyytiin ja matkattiin yhdellä autolla perille ponien tykö.

Hyvä on alottaa jo pienestä tottuminen tähän kavioiden hoitoon. Jonkin verran kerettiin kotosalla nostellakin Mailerin jalkoja ihan hyvällä menestyksellä, sekä orin porukka oli siellä vähän myös näitä tulevia jokapäiväisiä asoita touhunnut. Etujalkojen kanssa Maileri laitto minun ihmetykseksi hanttiin. Hypättiin pystyyn, lennettiin loikkien lomassa kyljelleen, yritettiin potkasta kengittäjää takasella joka melkein onnistuikin. Hipaisi meinaan kenkääjän silmäkulmaa, melkonen ninja jäbä. Alun taistelujen jälkeen Maileri kuitenkin totesi ettei tämä ninjailu auta ja seisoi sitten nätisti rapsutettava ja raspattavana. Toinen etunen olikin sitten paljon helpompi tapaus.

Takajalkojen kanssa mie aattelin että tullee olleen ongelma kun niitä se ei kotosalla antanu mielellään nostaa, mutta pöh. Niiden kans jätkä oli kuin vanha tekijä ja nautti rapsutuksista sillä aikaa kun kenkääjä raspilla veteli kavioita. Paljonhan näissä ei vielä mitään ottamista ollutkaan, mutta kunhan mallin vuoksi vähän suoristeltiin jo. Minun mielestä somempi tässä kohtaa jo heti opiskella kun on mahdollista, kuin että aletaan tappelemaan vasta vuotikkaana tai kahtena "villinä" kasvaneen varsan kanssa.

Vuolu hommien jälkeen mie olin tottakai ihan tohkeissani että täytyy kuvia ottaa, josko ne tarhassa vaikka vähän juoksentelis nyt! Ja pöh, Mira oli taas hyvänä esimerkkinä ettei vahingossakaan jalkoja nosteta vaan jumitetaan ne heinille. Hölmö mamma, syömistähän se sitten vaan oli.

 

Maileri oli kuitenkin ihana pieni karvaläjä ja pikkusen poseerasi ja vähän hörähteliki. On se lutunen jätkä. Kunpa ne äkkiä tulisi kotiin. Vaan jos aika menee yhtä nopeaa kuin tähänkin asti niin seuraava kaks viikkonen on ihan yhtäkoska jo mennyt ja ponit on kotona!

Alla olevat kuvat kaikki (c) Hanna Nikka

 

Maileri on kasvanut mahottoman paljon joka suuntaan. Riimu sillä oli lähtiessä toisiks pienimmillä säädöillä ja nyt ne olivat toiseksi suurimmilla. Huh, kohta saa jo viritellä isompaa riimua päähän. Karva oli paksuuntunu puolella ja vaalentunut mahottoman paljon. Sekä olihan tuo jo massuakin päässyt kasvattamaan. Heinää menee kuulemma kohta samaa tahtia kurkusta alas kun mammallakin! Tuntuu niin hurjalta! Pituutta ja leveyttäkin oli tullut vaikka kuinka joka suuntaan. Hieno varsa se on kyllä. Tarhassa esittelee paljon lennokasta, joustavaa ravia. Mäntylahen "Mainio Masa" Maileri oli tämänhetken lempinimi ponien ihanalta 11v hoitajalta. 

Mailerin lemppari hoitaja :)