Eiliset Taakeilut

Eilen tosiaan kerittiin Taakeilemaan ruottin tallille ennen Kemiin lähtöä. Oona oli jo tallilla touhuilemassa kun sinne kerkesin. Autoin laittelemaan heinät verkkoihin kun toinen oli keriny jo karsinat siivoilla. Sen jälkeen meninkin hakemaan Taaken sisälle ja Oona haki oman Pablonsa samalla. Laurakin kerkisi ilmaantua paikalle ennen hevosten hakua.

Tänään oli siis puomi ja kavaletti harjotuksia kummallekin ruunalle tiedossa. Kyllä se vaan on hauskaa porukassa touhuta, kun on taas tottunut lähinnä yksinään touhuilemaan arkisin. Taakelle soviteltiin Pablon estesatulaa ja se istuikin yllättävän hyvin sen selkään. Ei ollu liian pitkäkään, mitä aluksi ajateltiin. Sitä siis lainattiin, ainoat omat olivat vaan suitset ja suojat. Lainahevosella lainakamat, mikäs siinä. Onhan se mukavampi nuita reenejä mennä estepenkillä kuin koulupenkillä. Eikä Taake satulaa moittinutkaan. Jos satula ahistaa sillä jostakin se tekee sen kyllä hyvin nopeasti selväksi.

Lauantain ratsastukseen ero oli kyllä huomattava, ruunassa. Se on selvästi huomannut että kenttä on tasainen ja hyvä mennä, meidän pska koti olosuhteisiin verrattuna. Hevonen oli koko ajan paljon rennompi liikkeistään kuin kotona ja se liikkui mielellään. Ensimmäiset oikeat ravilisäyksetkin Oona näytti, kun ei niitäkään meän kotikentällä ole voinu reenata mitenkään päin. Mutta ihan hyvää liikettä sieltä tuli. Ei pöllömpää ollenkaan. Oikeaan suuntaan laukka on Taakelle paljon helpompi nyt kuin mitä vasen. Talven nostoissa se oli toisinpäin. Vasen oli helpompi kuin oikea. Oikean suunnan laukka näyttääkin nyt jo ihan kivalle. Vasempaan se korjaa tasapainoa vielä hakemalla ihan liikaa vauhtia, mutta pikkuhiljaa niin eikhän sekin tasotu.

Puomit olikin ihan tuttu juttu ruunalle jo ja se meni niitä mukisematta ylitse. Kavaletit laitettiin juuri vähän maasta ylös ja ne tultiin hyvin ravilla. Laukka harjotukset meni aluksi vähän höpöksi, ensimmäisen yli hyvin mutta puotti ravin ennen seuraavaa kavalettia. Toista sitten siirrettiin hieman kauemmaksi että sinne yksi laukka-askel sopisi vielä väliin ja johan Taake innostu. Se selvästi katteli meitä sillä mielin että vihdoin nuo tajusi etten sovi sinne väliin laukkaamaan. Fiksu kaveri.

Sanoin Lauralle kentän laidalla että yllättävän hyvin ja pitkään Taake jaksaa laukata, siihen nähen kuinka vähän sitä on reenattu vieläkään pitkiin aikoihin. Viimein sain videollekin pitempää pätkää kuin parin sekuntin versioita. Jos en saa järkättyä tänne kotiin kunnon kenttää niin tuo hevonen menee kyllä meillä ihan hukkaan. Hyvä pohja vaan tekee niin paljon, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta olema me selvästi talven aikana jotain saaneet sen kanssa aikaan, kun ei se niin kovin huonolta näytä.

Kyllä se ryhti sieltä vähitellen nousee. Aikaa, aikaa ja reeniä, reeniä. Eiköhän se siitä kun vaan jaksetaan touhuta maltilla.