Valkkua ja jotaki tolkkua?

Sunnuntaisin tuntipäivästä (jokainen ihana lukija tietää jo, että meillä sunnuntaisin tunnit pidetään) teki erilaisen kun valmentaja tulikin normaalista poiketen Torniosta. Laura oli siis estynyt tulehmaan tuntien pithoon, kun meni koiransa kanssa agility kisoihin. Ja voin kertoa teille, että niillä oli menny ihan superisti! Lauran ihana Reino koira, joka on siis niin riistaviettinen kuin koira vain voi olla (karhukoira/pystykorvamix) oli palkittu Toisella sijalla! Ihan mahtavaa, täällä hypittiin innosta kattoon kun heillä oli menny kisat ihan nappiin :) Onnea siis vielä Lauralle ja Reinolle!

Susannan kanssa oli sitten sovittu jo viikkoa paria aiemmin että se tulis meille huutelemaan. Sama valmentaja siis joka kävi joulukuussa viime kerran. Tarkoitus olis että Sussu pääsis ainakin kerran kuussa käymään että Laura ja me muut saadaan olla huudon alla.

 Meidän nuorimmainen tuntilainen pikku Ida sai ensimmäistä kertaa koskaan mennä isolla hevosella. Viikko sitten tyär meni ensimmäistä kertaa koskaan Forkulla yksinään ja eilen se pääsi meidän super kiltin Taaken kyytiin. Voi, mie olisin voinu vaikka päivän kattoa sitä sen tyären rattastusta. Ennen niin keskittynyt ilme oli muuttunut korhviin asti ylettyvvään hymyyn ja naurua loistahviin silhmiin. Taake kulki niinkö ainaski kokeneemmanki rattastajan alla. Ensimmäisten takaosakäännösten aikana Taake hetken mietti mitä sen häätyy tehä ko eihän se ruuna ressu tuntenu pienen ratsastajan pohkeitakhan ku kengän kärjet tuli juuri ja juuri satulan siiven yli. Niin loistava pari :)

Sussu juoksutti Taneliakin ensin liinassa (kuvissa suitsien kera päässä siis juoksutuskapsoni) ja haki sille vähän taivutuksia ja tahtia alle. Sen jälkeen Iida kiikku kyytille ja sai tosi hyviä ohjeita Tanelin kans etenemiseen ja kaikkeen muuhun juoksutus ohjeiden lisäksi. Kyllä on ilo kattella ihmistä, joka tykkää antaa neuvoa motivoituneelle porukalle ja on ite vähintäänki yhtä innoissaan kun kentän laidalla seisoskeleva "kuuntelu" porukka. Voin kertoa että on ihan mahtavaa kun meillä on täällä niin hyvä porukka ja aivan ihanat ope ja 'vieraileva valmentaja' jotka mielellään ajelevat tänne meän tykö keskelle ei mithään huutahman meille ja pistähmän hevoset "ajantasalle kaikesta oppimastaan."

Mie kiikuin pitkästä aikaa kentällä Antin kyytiin. Naureskelin Sussulle että onki ihan mukavaa vaihtelua oppia ratsastaan Anttia taas, kun olen niin kauan kentällä omasta halusta mennyt Taakella. Olen toki ittekseni yrittäny Antin kanssa taas väännellä välillä, mutta ei siitä oikein ole mitään tullut. Se on kehittyny niin paljon enempi ko mie itte. Eilen sain Antista piiiitkästä aikaa paljon irti ja papan rattastaminen tuntu paljon helpommalta kuin ennen. Nyt hoksasin miten saan suoristettua sen niskaa kun se tykkää kulkea aina vähän niska vinossa ns. yliasettuneena sisä tai ulkopuolelle. Harjotelthin myös sulkutaivutuksia mistä koettiin Antin kans " Ahaa " - elämys vasemmassa (Antille helpompi kierros) kierroksessa. Oikeassakin kovasti yritethin mutta pappa ei ollu samaa mieltä minun kans ja oli kyljestään jäykempi tässä kierroksessa eikä saatu kunnon sulkua aikaiseksi. Mutta ihan suht hyviä pätkiä tuli kuitenkin.

Tässä näkyy suoristusta, ulko-ohjasta nosto kun ulkokorva laski 'alemmas' kuin sisä. Joten koko pää oli vinossa sisälle.

Ravi työskentelyssä ensimmäisenä etithin hyvää tahtia alle papan kans, joka hetken päästä löytykin. Joka kulmaan ratsastethiin voltteja. Ei mitään hybervaikeita asioita, perus ratsastusta sekä Antin asetuksien korjaamista. Minkä aloin parin muistuksen jälkeen hoksaahmaan itekki ja korjaamaan sitä mukaa kun huomasin sen "puottavan toisen korvan alemmaksi kuin toisen".

Mahtava päivä oli kyllä kaikin puolin ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Jokainen hevonen meni tosi hyvin ja kuunteli ratsastajiaan ja teki mitä pyydettiin. Ai vitsit näistä fiiliksistä on hyvä jatkaa :)