Lomat on lusittu

Viimein innokkaat tuntilaisemme pääsivät joululomien piinasta myös ratsastuksen osalta. Tänään nimittäin oli ensimmäinen tuntipäivä. Päivä oli taas touhua täynnä, aiettä mie tykkään näistä meän heppatytöistä! Hommat alkaa käyä jo aikalailla rutiinilla ja kaikki on ihanan motivoituneita. Ainoa huoli mullon vain nyt kun pitäis iso poni/pieni hevonen jostain keksiä kun alkaa olla vähän liian raskasta lämpösille ruunille, varsinkin Taakelle. Antti se jaksaa pohottaa tunnista toiseen, onhan sillä niin paljon ratsastettu ja ihan eri kuntotaso kuin Taakella. Taake jaksaa painaa "täysillä" tunnin puolitoista ja sitten se väsähtää enempi ja työnteosta ei oikein tule enään mitään. Mutta ymmärtäähän sen. Ruuna käyttää vielä "uutta" lihaksistoaan mikä ei ole ihme jos väsy iskee nopeampaa kun turbopapparaiseen.

Tämän päivän ehdottomasti positiivisen ratsukko oli pikku Ida ja Forkku. Ida meni ensimmäistä kertaa koskaan Forkulla yksinään ja se meni ihan mahottoman hyvin! Rohkeentu neiti oikein laukkaamaan herra karvapalleron kanssa. Oli niin hyvä meininki sillä parilla että niitä olisi voinut vaikka koko päivän kattella, hauskaa menoa. :)

Fiini pari!

 

Toisella tunnilla Aurora kiikkui Taaken selkhään. Aluksi oli vähän vaikeuksia kun Taake tuntui vähän vastustelevan, liekö mahtoi olla ottanut vähän itseensä hankireenistä. Eilen se kyllä kävi palautteli lenkillä, mutta olisiko sittenkin pitänyt jumppauttaa sitä eilettäin eikä vain kävelyttää. Noh, Laura kävi kyydissä ja herra vertyikin kivasti kun otti vähän liikettä enempi alleen. Aurora takaisin kyytiin ja jo näytti meno ihan eriltä kuin aluksi!

Antilla oli ensimmäisen tunnin jälkeen "hyppytunti" ja se kävi tallissa lepäilemässä. Takaisin tullessa se vähän oli sitä mieltä että 'enpä enhään viitti töitä tehä, olenhan tehny ne jo'. Ope taas hetkeksi kyytiin ja taas maistu hommat oikein urakalla. Antti kulki ihan superkivasti lopputunnista, mitä kerkesin ite Taaken selästä kurkkia.

Taake oli tosiaan jo vähän väsähtäny ensimmäisestä tunnistaan joten otethiin aika iisisti. Mikä sinänsä oli tosi hyvä sillä minusta tuntu taas että olen ihan hukassa siellä selässä. Ensimmäisten ympyrän pienennysten aikaan kun satuin tekemään jotain oikein ja Laura huuteli "hyvä, juuri noin" minusta tuntu etten yhtään tienny mitkä avut juuri olin antanu oikein. Väliin ympyrän suurennusta pohkeenväistöä käyttämällä (mikä oli mulle se paljon helpompi juttu) ja taas pienennystä avotaivutuksen kera ja hoksasin taas mistä olikin kyse, vaikka se aluksi ihan urpolta tuntuki. Pikkuhiljaa taas tätä rutiinia alle tuntienkin muodossa niin ehkä mieki taas opin. Ei sais pitää näin pitkiä taukoja olemalla huuotta ;)

Hauskaa säätämisestä huolimatta oli !